Dubai, päivät 9-13
Day 9
Tänään vuorossa oli PADI Open Water Diver -kurssin toiseksi viimeinen osio eli kaksi ensimmäistä avovedessä tapahtuvaa sukellusta. Me saatiin jälleen uusi ohjaaja tälle päivälle, eteläafrikkalainen Shane, josta tuli meidän molempien lemppari. Ihana tyyppi, jolla oli selkeät ohjeet (aksentista huolimatta) ja jonka kanssa oli turvallinen & varma olo sukeltaa 12 metriin hieman sameassa vedessä. Me sukellettiin lentokoneen hylkyyn Atlantis The Palmin edustalla ja bongattiin paljon kaloja (mm. enkelikaloja ja kultapiikkimakrilleja), merikäärme ja rausku! Oli sanoinkuvaamattoman upea kokemus! Rakastuin. Pilates on ehdottomasti saanut sukelluksesta kilpailijan mun suosikkilajina.
Hetki sit heränneet jumittajat ennen veneeseennousua...
Eka sukellus takana!
Kaks sukellusta takana ja päivä pulkassa! <3 Saatiin vihdoin myös ikiomat sukelluslogit.
Sukelluksen jälkeen mulla särki vähän korva ja Lauralla heitti päästä, ja oltiin muutenkin väsyneitä ja seitinohuesti palaneita auringosta, joten päätettiin jäädä illaksi ihan vaan hotellihuoneeseen katsomaan Frendejä, kuvaamaan kavereille videomoroja ja syömään sipsejä… Evening well spent!
Day 10
Me herättiin sateiseen ja pilviseen aamuun ja saatiinkin pian tekstari sukelluskeskukselta, että meidän sukellus oli peruttu sään takia. Oltiin säähän ja peruuntumiseen pettyneitä, koska meidän sertifikaatin saaminen vielä tällä reissulla keikahti heti vaakalaudalle: meillä oli enää yks kokonainen päivä reissua jäljellä ja jos sillonkaan ei sää olis suotuisa, no certificate for us.
Ibn Battutassa on kuusi samannimisen löytöretkeilijän reittejä symboloivaa aluetta: Andalusia, Kiina, Egypti, Persia, Intia ja Tunisia. Kooltaan Ibn Battuta on paljon pienempi kuin Dubai Mall (yli 270 kauppaa vs. yli 1200 morjestaaa) ja Mall of the Emirates, ja vaikka se kuulosti paperilla kauheen hienolta, ei me oltu mitenkään erityisen impressed myöskään arkkitehtuurista. Ihan kiva. Ibn Battuta oli myös huomattavasti rauhallisempi. Siellä oli kuitenkin pari sellasta kauppaa, joista tykkäsin tosi paljon ja joita en näistä edellä mainituista hirmuista löytänyt: La Vie En Rose, Splash ja Hunkemöller. Ilmeisesti Dubai Mallista kuitenkin itse asiassa löytyy kaksi ensin mainittua, but one does not simply find what one's looking for at Dubai Mall…
Loman shoppailut on nyt sit tehty. Oon luultavasti vähän keulinut sen suhteen, mut meni jo. Oon iloinen mun ostoksista: panostin laadukkaisiin alusvaatteisiin ja meikkeihin, ja ostin vaatteita ainoastaan kaupoista joita Suomesta ei löydy. (No okei, saatoin ostaa villapaidan New Yorkerista.) Dubai on hintatasoltaan Suomen luokkaa ja kuulemma esimerkiks New Yorkissa shoppailun jälkeen Dubain mahdollisuudet ei tunnu muutenkaan missään, mut sen ostoskeskukset on kyllä kokemisen ja näkemisen arvoisia, ja jos se New York on tullut missattua (kuten täällä), kyllä tää Dubaikin jossain tuntuu!
Day 11
No PADI Open Water Diver certificate for us… Ei kuultu sukelluskeskukselta aamulla mitään, joten meidän täytyy suorittaa kurssin kaks vikaa avovesisukellusta myöhemmin. Itselle hiipi mieleen heti keväinen Israel, joten täytyy perehtyä siihen mahdollisuuteen tässä lähiaikoina! Päätettiin sitten lähteä kolmannen kerran reissun aikana JBR:lle, mikä on outoa, koska se oli ehkä meidän vähiten suosikki niistä rannoista joissa ollaan oltu. Se on kuitenkin lähimpänä meidän hotellia ja ollaan yritetty elää tässä loman loppupuolella vähän säästeliäämmin.
Taksi ajoi meidät tällä kertaa rannan eteläpäähän, kun kaksi ensimmäistä vei meidät pohjoisrannalle. Tää oli kiva twisti, koska eteläranta oli sekä rauhallisempi että lähempänä meidän hotellia kuin pohjoisempi veljensä. Sää oli vähän pilvinen, mutta pääasiallisesti kuitenkin ihanan helteinen ja onnistuttiin molemmat ihan vähän palamaankin.
Illalla haluttiin vielä tehdä jotain viimeisen illan kunniaksi ja päätettiin käydä syömässä meidän hotellin vieressä sijaitsevassa New Midnght Café & Restaurantissa, jonka ohi oltiin hurauteltu taksilla joku parikymmentä kertaa ja aina mietitty, että tuolla vois käydä, muttei oltu vielä saatu aikaiseksi. Kuvailisin paikkaa sanoin hidden gem. Todella edullinen, loppujen lopuksi melko syrjäisellä paikalla (Discovery Gardens, eli meidän naapurusto, on keskustan länsilaitamilla eikä sen takia erityisen vilkas verrattuna ydinkeskustaan), tunnelmallinen, viihtyisä, ja henkilökunta oli ihanan auttavaista ja tuttavallista. Ihana, vaatimaton yllätys, joka piilotteli ihan meidän nenän alla koko loman. Kyllä meitä harmitti, ettei oltu käyty aiemmin -- niin hyvin me viihdyttiin. Juuri sellainen paikka, mihin kerääntyä kaveriporukalla istumaan iltaa. Polteltiin shishaa (jota ei kumpikaan oltu kokeiltu sitten Provinssirockin 2008...) ja kilisteltiin Diet Pepsiä onnistuneelle lomalle ja sen ihanalle päätökselle.
Day 12
Lähdettiin vielä viimeisen kerran rannalle ennen lentokentälle laahautumista ja kyllä kannatti. Sää oli taas aivan täydellinen ja mä vaan tarvitsin sen viimeisen meressä pulikoimisen ennen hyiseen Suomeen palaamista. Ihanaa. Syötiin lounas rantaravintolassa ja lähdettiin hotellin kautta lentokentälle. Meillä oli taas välilasku Kiovassa ja jatkolento Helsinkiin lähti vasta seuraavana päivänä. Luvassa oli mun elämäni toinen ja toivottavasti viimeinen yö Kiovassa.
Kiova… what can I say? Jäätävää. Enkä mä puhu nyt ainoastaan säästä. Me saavuttiin yhdentoista aikoihin meidän hostellille, joka oli niin visusti ghettomaisen sisäpihan uumenissa, ettei löydetty sitä ilman paikallisten apua. Oven avasi unesta herännyt kärttyinen nainen joka ei puhunut englantia. Se herätti (oletettavasti) miehensä, joka oli hirmuisen mukava ja englantia osaava, ja se kertoi meille että oltiin väärässä rakennuksessa mutta oikeessa hostellissa. Se käveli meidän kanssa hyisessä säässä oikeeseen rakennukseen ja puhui meille mukavia, huolehti meidät perillä oikean ihmisen puheille ja varmisti, että kaikki oli kunnossa. Lupasi tilata meille taksinkin aamulla. Ihana mies!
Meidän huone oli aika järkyttävä. Pieni ja kylmä koppi, jossa oli yks parisänky, hometta ikkunanurkissa ja sängyn lisäks vaan nojatuoli & pöytälamppu (vaan ei pöytää), jota ei edes saatu seinään koska meidän huoneessa oli yks pistorasia ja meidän molempien kännykät piti ladata. Saatiin sentään puhtaat liinavaatteet peittämään laikkuiset petivaatteet. Meillä oli yks peitto, joten me nukuttiin saman peiton alla kaikki vaatteet päällä vieretysten, Lauralla oli kaulaliina ja mulla pipo. Mä pidin mun kaulaliinaa kolmantena peittokerroksena. Muualta hostellista kuului koko yön kuorsausta, natinaa ja huutoa. Meidän neuvostoyö. Never forget.
Day 13
Me herättiin voitonriemuisina siitä, että se yö oli selätetty. Meidän piti enää pestä hampaat likaisessa vessassa ja hommata taksi, joka sekin oli uskomattoman turhauttava, kielimuurin ja henkilökunnan välinpitämättömyyden hidastama rumba. Loppujen lopuksi saatiin kahdelta hostellin asukkaalta apua. Ne soitti meidän puolesta taksin, odotti sitä meidän kanssa ja kerto taksikuskille ukrainaksi että meidän piti ennen lentokentälle menoa päästä nostamaan rahaa, koska meillä ei ollut enää yhtään hryvniaa (ja takseissa ei käy kortti). Ukrainassa voi maksaa myös euroilla, mutta mä olin laittanut meidän viimeiset edellisen illan taksiin. Kiitos näille ihanille yksilöille sekä edellisiltaiselle miehelle avusta, ties miten kaikki olis mennyt ilman teitä!
Ukrainan kylmyys oli järkyttävää, koska me autuaat lomalaiset oltiin jo ehditty unohtaa miltä kylmä edes tuntuu, mut Suomen kylmyys oli jotain aivan käsittämätöntä sontaa. Huh. Mulla oli nahkatakki ja Lauralla farkkutakki, koska "ei siellä nyt niin kylmä ole." Ajateltiin, että kyllä autoon nyt ehtii kipittää jäätymättä. Juuuu. Mun kädet särki kivusta, kun mä raahasin paljain kätösin mun uskollista matkakumppania (matkalaukkua, en Lauraa) perässäni ja hoin, arvokas nainen kun olen, hysteerisenä v-sanaa kunnes pääsin sisälle autoon. Huuhh.
Matkalla kotiin sain ehti seuraavalle päivälle sijaisuuden Norssilta, joten mun ensimmäinen kokonainen päivä back in the Finnish soil meni reissatessa Turkuun töihin ja takaisin äidin luo. Lauantaina mä muutan takaisin Turkuun ihan "lopullisesti" ja palaan urheana gradun ja tenttilukemisen pariin, koska tän loman jälkeen mulla on siihen paljon voimaa ja puhtia. Kiitos Dubai ja kiitos Laura. I love you both!
Day 10
Me herättiin sateiseen ja pilviseen aamuun ja saatiinkin pian tekstari sukelluskeskukselta, että meidän sukellus oli peruttu sään takia. Oltiin säähän ja peruuntumiseen pettyneitä, koska meidän sertifikaatin saaminen vielä tällä reissulla keikahti heti vaakalaudalle: meillä oli enää yks kokonainen päivä reissua jäljellä ja jos sillonkaan ei sää olis suotuisa, no certificate for us.
Laura ihastelemassa meidän sateista ghettoa
Jälleen asukuva koska I gotta
Aina löytyy aikaa parille(sadalle) selfielle.
Mitä tehdä Dubaissa, kun sukellus ja biitsi on molemmat sään takia pois laskuista? Mennä abouttiarallaa kymmenennen kerran reissun aikana shoppailemaan, obviously. Tällä kertaa me pyydettiin taksi viemään meidät Ibn Battuta Shopping Mall -nimiselle ostarille, joka on itse asiassa alle vartin kävelymatkan päässä meidän hotellilta. Sitähän me ei tiedetty, joten istuskeltiin tulvivalla kadulla räpiköivässä taksissa ja maksettiin sen takia kyydistä ylihintaa. Good times. Sade oli loppunut kun me vihdoin viiden aikaan möyrittiin ostarin uumenista takas ulkoilmaan, joten oltiin sporttisia as fuck ja käveltiin takas hotellille.
Näkymät taksin ikkunasta (kuva pihistetty Lauralta)
Osa mun reissulla kerääntyneistä ostoskasseista. En oo varma onko mulla nyt ihan tarpeeks VS:ää ja Hollisteria.
Bongasin mun ostosten joukosta värijatkumon, johon mun lomakirjakin sattu maagisesti mätsäämään.
Mun rintaliiviostokset. Kaikille löytyy myös ihana alaosa, mut tää oli nätimpi näin.
Day 11
No PADI Open Water Diver certificate for us… Ei kuultu sukelluskeskukselta aamulla mitään, joten meidän täytyy suorittaa kurssin kaks vikaa avovesisukellusta myöhemmin. Itselle hiipi mieleen heti keväinen Israel, joten täytyy perehtyä siihen mahdollisuuteen tässä lähiaikoina! Päätettiin sitten lähteä kolmannen kerran reissun aikana JBR:lle, mikä on outoa, koska se oli ehkä meidän vähiten suosikki niistä rannoista joissa ollaan oltu. Se on kuitenkin lähimpänä meidän hotellia ja ollaan yritetty elää tässä loman loppupuolella vähän säästeliäämmin.
Taksi ajoi meidät tällä kertaa rannan eteläpäähän, kun kaksi ensimmäistä vei meidät pohjoisrannalle. Tää oli kiva twisti, koska eteläranta oli sekä rauhallisempi että lähempänä meidän hotellia kuin pohjoisempi veljensä. Sää oli vähän pilvinen, mutta pääasiallisesti kuitenkin ihanan helteinen ja onnistuttiin molemmat ihan vähän palamaankin.
Illalla haluttiin vielä tehdä jotain viimeisen illan kunniaksi ja päätettiin käydä syömässä meidän hotellin vieressä sijaitsevassa New Midnght Café & Restaurantissa, jonka ohi oltiin hurauteltu taksilla joku parikymmentä kertaa ja aina mietitty, että tuolla vois käydä, muttei oltu vielä saatu aikaiseksi. Kuvailisin paikkaa sanoin hidden gem. Todella edullinen, loppujen lopuksi melko syrjäisellä paikalla (Discovery Gardens, eli meidän naapurusto, on keskustan länsilaitamilla eikä sen takia erityisen vilkas verrattuna ydinkeskustaan), tunnelmallinen, viihtyisä, ja henkilökunta oli ihanan auttavaista ja tuttavallista. Ihana, vaatimaton yllätys, joka piilotteli ihan meidän nenän alla koko loman. Kyllä meitä harmitti, ettei oltu käyty aiemmin -- niin hyvin me viihdyttiin. Juuri sellainen paikka, mihin kerääntyä kaveriporukalla istumaan iltaa. Polteltiin shishaa (jota ei kumpikaan oltu kokeiltu sitten Provinssirockin 2008...) ja kilisteltiin Diet Pepsiä onnistuneelle lomalle ja sen ihanalle päätökselle.
Ne on trendejä mitä mä luon
Day 12
Lähdettiin vielä viimeisen kerran rannalle ennen lentokentälle laahautumista ja kyllä kannatti. Sää oli taas aivan täydellinen ja mä vaan tarvitsin sen viimeisen meressä pulikoimisen ennen hyiseen Suomeen palaamista. Ihanaa. Syötiin lounas rantaravintolassa ja lähdettiin hotellin kautta lentokentälle. Meillä oli taas välilasku Kiovassa ja jatkolento Helsinkiin lähti vasta seuraavana päivänä. Luvassa oli mun elämäni toinen ja toivottavasti viimeinen yö Kiovassa.
Toi rakennustyömää on aikamoinen eye sore, mut menköön…
Ja tähän väliin änkeän tälläsen todella omaperäinen biitsiotoksen, jonka kaltaisia ei muilla olekaan.
Laura odottelemassa lounasta
Kiova… what can I say? Jäätävää. Enkä mä puhu nyt ainoastaan säästä. Me saavuttiin yhdentoista aikoihin meidän hostellille, joka oli niin visusti ghettomaisen sisäpihan uumenissa, ettei löydetty sitä ilman paikallisten apua. Oven avasi unesta herännyt kärttyinen nainen joka ei puhunut englantia. Se herätti (oletettavasti) miehensä, joka oli hirmuisen mukava ja englantia osaava, ja se kertoi meille että oltiin väärässä rakennuksessa mutta oikeessa hostellissa. Se käveli meidän kanssa hyisessä säässä oikeeseen rakennukseen ja puhui meille mukavia, huolehti meidät perillä oikean ihmisen puheille ja varmisti, että kaikki oli kunnossa. Lupasi tilata meille taksinkin aamulla. Ihana mies!
Meidän huone oli aika järkyttävä. Pieni ja kylmä koppi, jossa oli yks parisänky, hometta ikkunanurkissa ja sängyn lisäks vaan nojatuoli & pöytälamppu (vaan ei pöytää), jota ei edes saatu seinään koska meidän huoneessa oli yks pistorasia ja meidän molempien kännykät piti ladata. Saatiin sentään puhtaat liinavaatteet peittämään laikkuiset petivaatteet. Meillä oli yks peitto, joten me nukuttiin saman peiton alla kaikki vaatteet päällä vieretysten, Lauralla oli kaulaliina ja mulla pipo. Mä pidin mun kaulaliinaa kolmantena peittokerroksena. Muualta hostellista kuului koko yön kuorsausta, natinaa ja huutoa. Meidän neuvostoyö. Never forget.
Day 13
Me herättiin voitonriemuisina siitä, että se yö oli selätetty. Meidän piti enää pestä hampaat likaisessa vessassa ja hommata taksi, joka sekin oli uskomattoman turhauttava, kielimuurin ja henkilökunnan välinpitämättömyyden hidastama rumba. Loppujen lopuksi saatiin kahdelta hostellin asukkaalta apua. Ne soitti meidän puolesta taksin, odotti sitä meidän kanssa ja kerto taksikuskille ukrainaksi että meidän piti ennen lentokentälle menoa päästä nostamaan rahaa, koska meillä ei ollut enää yhtään hryvniaa (ja takseissa ei käy kortti). Ukrainassa voi maksaa myös euroilla, mutta mä olin laittanut meidän viimeiset edellisen illan taksiin. Kiitos näille ihanille yksilöille sekä edellisiltaiselle miehelle avusta, ties miten kaikki olis mennyt ilman teitä!
Näkymät meidän hostellihuoneen ikkunasta, jotka oli oikeesti aika tunnelmalliset.
Päästiin vihdoin lentokentälle (minkä johdosta piti tehdä ihan fist bump) ja syömään!
Ukrainan kylmyys oli järkyttävää, koska me autuaat lomalaiset oltiin jo ehditty unohtaa miltä kylmä edes tuntuu, mut Suomen kylmyys oli jotain aivan käsittämätöntä sontaa. Huh. Mulla oli nahkatakki ja Lauralla farkkutakki, koska "ei siellä nyt niin kylmä ole." Ajateltiin, että kyllä autoon nyt ehtii kipittää jäätymättä. Juuuu. Mun kädet särki kivusta, kun mä raahasin paljain kätösin mun uskollista matkakumppania (matkalaukkua, en Lauraa) perässäni ja hoin, arvokas nainen kun olen, hysteerisenä v-sanaa kunnes pääsin sisälle autoon. Huuhh.
Matkalla kotiin sain ehti seuraavalle päivälle sijaisuuden Norssilta, joten mun ensimmäinen kokonainen päivä back in the Finnish soil meni reissatessa Turkuun töihin ja takaisin äidin luo. Lauantaina mä muutan takaisin Turkuun ihan "lopullisesti" ja palaan urheana gradun ja tenttilukemisen pariin, koska tän loman jälkeen mulla on siihen paljon voimaa ja puhtia. Kiitos Dubai ja kiitos Laura. I love you both!
Comments
Post a Comment