maanantai 18. heinäkuuta 2016

5 vinkkiä: Malta & EF Liiderin työ

Tällä kertaa luvassa 5 vinkkiä tuplana: ekat viisi on mun vinkit Maltalle lähtijälle (tosin huomioikaa, että majoituin itse tarkalleen ottaen Sliemassa) ja toiset viisi on suunnattu EF Liiderin työtä harkitseville. Jälleen postauksen somisteina jämäkuvia, joita ei valitettavasti ole paljon, koska niitä "pääpostauksiinkaan" läiskättyjä kuvia ei ole tarpeeksi. Ensi vuonna parempi suoritus -- mihin kohteeseen sitten päädynkään.

Maltalle lähtijälle

1) Käteinen
Varaa aina käteistä mukaan. Maltalla ei käy kortti läheskään kaikkialla, ei aina edes sellaisissa liikkeissä tai kaupoissa joissa luulisi, joten käteinen on must. Automaatteja löytyy toki jonkun verran, mutta esimerkiksi monilla hiekkarannoilla sekä Blue Lagoonissa ja Azure Window'lla (joissa on siis ravintoloita ja muita kojuja) en semmoisia kyllä nähnyt.

2) Hintataso 
Maltan hintataso on vähän alhaisempi kuin Suomen. Esimerkiksi taksit, bussit, ruokakaupat, vuokra ja kirjat ovat halvempia kuin Suomessa, mutta meikeistä ja vaatteista saattaa joutua maksamaan aika lailla saman verran. Ravintolaruoan hinta vaihtelee paikan tason mukaan, mut sanoisin silti että taso niissäkin alhaisempi kuin Suomessa. Hintaerot Suomeen ei oo kuitenkaan yleisesti erityisen suuria.

3) Kalliorannat vs. hiekkarannat
Maltalla on pääasiallisesti kalliorantoja, mikä mulle oli osa sen viehätystä ja ehdottomasti mun suosikkiasioita koko maassa. Rakastin niitä! Ja uskon, että useimmat Maltalla kävijät tulee niinikään rakastamaan niitä. Ihan kaikkia ei kuitenkaan nappaa ja näitä ihmisiä varten koen tähdelliseksi muistuttaa, että hiekkarantoja täytyy Maltalla etsiä. Tärkeimmistä turistialueista Mellieha on ainoa hiekkarantojen läheisyydessä sijaitseva kohde, ja yleisestikin juuri tuolta pääsaaren pohjoisosista löytyy ne upeat hiekkarannat korkeine aaltoineen. Kalliorantoja puolestaan on kaikkialla, pieniä ja isoja, ruuhkaisia ja rauhallisia, ja niiden löytämiseen riittää rantakadulla käveleminen silmät auki. Useilla kalliorannoilla on myös rappuset mereen, eli sinne ei tarvitse hypätä ja ylös pääsee helposti.  Myös uima-alueet on selkeästi merkitty pikkuisillekin rantaplänteille. Malta on onneksi niin pieni, että siellä pääsee helposti nauttimaan sekä kallio- että hiekkarannoista. Suosittelen tätä lämpimästi, koska Maltan kirkkaista ja lämpimistä vesistä ei voi nauttia liikaa tai liian monimuotoisesti!

Mun rakkaat Orientation Walkilla

Aamulenkillä Tigné Pointissa

4) Välimatkat
Kuten yllä mainitsinkin, Malta on niin pieni maa, että siellä ehtii nähdä lyhyessäkin ajassa vaikka mitä. Maltan pääsaari on pituudeltaan noin 30 km ja leveydeltään noin puolet siitä, joten välimatkat ei ihan oikeasti ole pitkiä. Muut asutetut saaret, Gozo ja Comino, on vaan 20-30 minuutin lauttamatkan päässä pääsaaresta ja kooltaan paljon pienempiä. Bussiyhteydet pääsaarella on todella toimivia ja liput edullisia, ja lännessä (jossa sijaitsee mm. Valletta, Sliema, Msida ja St. Julian's) monet välimatkat käveleekin. Itse otin vain yhtenä päivänä bussin Sliemasta oppilaiden koululle Msidaan ja kävelin muina päivinä. Kyllähän siinä sellainen 40 minuuttia meni rantakatua pitkin (suorempaa reittiä n. 15 vähemmän), mutta kaupunkien sisällä aikaa menee tietysti paaaljon vähemmän. Itse kävelin Maltalla niin paljon kuin mahdollista: saa liikuntaa, pääsee ihastelemaan maisemia, ympäristö tulee tutummaksi ja rusketuskin ehtii tarttua. Miinuspuolena tietysti jäätävä hikoilu, mutta siltä nyt ei voi välttyä vaikka tekis mitä.

5) Mihin aikaan vuodesta Maltalle?
Maltalle on parasta lähteä huhti-lokakuussa, jolloin sää on lämpimimmillään. Jos haluat nauttia vehreästä luonnosta, kevät on paras aika lähteä, tosin merivedet eivät ole vielä ehtineet lämpenemään parhaimmilleen. Kesään mennessä luonto on ehtinyt jo kuivua, mutta merivesi on ihanaa. Syksyllä merivedet on kuitenkin kaikkein lämpimimpiä ja sää on edelleen helteinen. Talvikaudella esimerkiksi lomalennot eivät enää lennä Maltalle, mutta silloinkin saa tietysti nauttia paljon lämpimmästä säästä kuin täällä pimeässä pohjoisessa.


EF Liiderin työtä harkitsevalle

1) Kielitaito
Kurssikohteen kielen korkea taitotaso on tärkeää tässä työssä. Ainoat ihmiset, joille sä tuut reissulla suomea puhumaan on suomalaiset oppilaat ja mahdollisesti suomenkieliset kollegat (ja joissain tapauksissa kenties oppilaiden vanhemmat). Usein kuitenkin myös suomalaisten työkavereiden kanssa puhutaan englantia, koska seurassa on useimmiten muiden maiden kansalaisia. Suurin osa sun työkavereista, myöskään sun co-leader (sun läheisin työkaveri), ei puhu suomea, ja sun esimiehistä ei puhu välttämättä yksikään. Oppilaille on myös suotavaa puhua englantia mahdollisimman paljon ja aina silloin, kun sun co-leader on mukana (eli suurimman osan päivää). Poikkeuksena tietysti sellaiset asiat, joita oppilas ei englanniksi (tai muulla kohdekielellä) ymmärrä tai osaa ilmaista. Sulla täytyy siis olla sujuva suullinen kielitaito ja laaja sanavarasto, sekä itsevarmuutta puhua kieltä. Työssä on hyvin mahdollista joutua asioimaan esimerkiksi lääkärillä tai poliisilaitoksella; itse et välttämättä tarvi visiittiä kumpaankaan, mutta jos sun oppilas tarvitsee, on sun tehtävä mennä mukaan ja toimia tulkkausapuna.

2) Itsevarmuus
On olemassa syy sille, että iso osa liidereistä on opettajia tai opettajaopiskelijoita: liideriltä vaaditaan itsevarmuutta esiintyä ihmisjoukon edessä, ryhmänhallintataitoja ja auktoriteettia. Ryhmän haastavuutta ei voi etukäteen tietää (tosin suuri ryhmäkoko tuo automaattisesti oman haasteensa), joten sulla on oltava varmuus siitä, että sulla on taidot käsitellä ryhmää kuin ryhmää. Opettajakoulutusta ei liideriltä vaadita, mutta kokemus ryhmänhallinnasta ja esiintymisestä on erittäin hyödyllistä.

3) Stressinsietokyky
Liiderin työ on äärettömän intensiivistä. Sulla on usein monta asiaa muistettavana ja hoidettavana samaan aikaan, ja uusilla tehtävillä on tapana ilmestyä ennen kuin vanhat ehtii hoitamaan pois alta. Lisäksi sulla on koko ajan vastuu sun oman kurssin oppilaiden turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Työ on stressaavaa, joten liiderin täytyy ehdottomasti osata käsitellä stressiä ja pitää langat käsissään, vaikka niitä miten kerääntyisi. Apua on totta kai aina saatavilla, joten yksin et koskaan jää, mutta sä oot kuitenkin sun oman kurssis vastuuhenkilö.

Matkalla oppilaiden koululle

Boat partyn maisemia

4) Organisointikyky
Liideri kantaa periaatteessa aina mukanaan isoa määrää tärkeitä papereita, joista huomattavimpia on (kenties) kaikkien kurssilaisten lentoliput ja junior-kursseilla kaikkien passit. On myös lomakkeita, jotka tulee kurssin eri vaiheissa täyttää koskien muun muassa rahanmenoa. Ja tässä vain muutama esimerkki. Papereista on tärkeä pitää huolta ja ne tulee säilyttää oikein. Organisointikyky on siis tärkeetä. Kansio tärkeille papereille on erittäin hyödyllinen. Myös kalenteri tai vaikkapa muistiinpanovihko on loistava toveri: tehtävien organisointi helpottuu huomattavasti, kun ne näkee paperille kirjoitettuna (mielellään vielä tekemis- tai tärkeysjärjestyksessä), ja tuo myös outoa mielihyvää ruksia niitä tehdyiksi. 

5) Kokemus matkustelusta
Sun vastuulla on viedä kurssilaiset turvallisesti Helsinki-Vantaalta kohteeseen ja takaisin, ja oot myös porukalla kulkiessanne vastuussa oppilaista kaikilla reissuilla ja ylipäätään kohteessa kulkiessanne. Kokemus matkustelusta ja ongelmista joita reissatessa voi tulla on vaatimus tässä työssä, ja voit olla varma että matkustuskokemusta kysytään haastattelussa. 

**

Tärkeintä liiderin työssä on kuitenkin aito halu ja into olla tekemässä oppilaille mahdollisimman upeeta ja onnistunutta kielimatkaa. Ilman sitä ei työstä pysty nauttimaan täysin rinnoin ja myöskään oppilaat eivät ansaitse liideriltään vähempää. Tää työ on äärettömän palkitsevaa, kokemuksia rikastavaa ja suosittelen sitä lämpimästi jokaiselle, jolta löytyy yllä esiteltyjä ominaisuuksia sekä ihan yleisesti vaan elämäniloa ja ihmis- ja yhteistyötaitoja. EF Liiderin työssä pääsee osaksi myös välittävää, kansainvälistä ja maailman ihaninta työyhteisöä. Ja maailman näkeminen on tietysti huikea lisä.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

EF Liiderinä Maltan Sliemassa, viikko 2

Days 8-9

Keskiviikkona meillä oli koulun jälkeen luvassa snorklausta, johon mäkin pääsin osallistumaan. Sain meidän snorklausohjaajalta myös vastuutehtävän: mun tehtävä oli pysyä hieman sivussa oppilaiden "snorklausjonon" keskivaiheilla, tarkkailla että kaikki on ok, ja saattaa oppilaat rantaan jos he päättivät lopettaa kierroksen kesken. Sukellustaustaisena tää tehtävä oli mulle just bueno, ja sain antaa myös oppilaille vinkkejä esimerkiks maskinkäsittelyyn. Oli myös ihanaa päästä takaisin vedenalaisen maailman syliin, vaikka vain pinnasta käsin, ja taisin kuvailla meidän ohjaajalle sen tuntuneen jonkinlaiselta kotiinpaluulta. Illalla pääsin jälleen jännän äärelle: jäin hotellille sairastuneiden oppilaiden kanssa, kun muut lähti rantabileisiin.

Snorklausmaisemat

Hengailua ennen EF Arenaa torstaina

Torstaina mä sain meidän hotellissa kiertäneen yskän ja mulla oli muutenkin vähän kipeä olo. Luultavasti kuumetta. Jouduin jättämään hyvästit myös mun ihanalle huonekaverille Saijalle, joka palas takas Suomeen kurssinsa kanssa. Keskiviikkona myös Marilyne lähti kotiin, joten siirryin meidän huipun accommodation managerin Damariksen ja toimistolla työskentelevän Mikaelan huoneeseen ylimpään kerrokseen, jossa sain nauttia isosta terassista ja upeesta näkymästä Sliema Bayhin ja Vallettaan. Saijaa ja Marilynea jäi kuitenkin ikävä, kiitos ihanat naiset virheettömästä huonetoveruudesta!

Koulun jälkeen meillä oli vuorossa Splash & Fun -vesipuisto, missä mä tunsin oloni suhteellisen heikoksi ja mulla oli luultavasti vähän lämpöä. Menin kuitenkin Paolan ja Jolandan kanssa muutamaan liukumäkeen ja Lazy Riveriin, ja jostakin syystä ne sai mun olon paremmaksi. Tai ehkäpä se oli vaan tää EF Liidereiden mentaliteetti -- melkein kaikki mun kollegoista oli jossain vaiheessa kipeänä ja kaikkien ajatus oli aina sama: I can't afford to be sick, I don't have the time, so I'll shake it off. Illalla meillä oli EF Arena, jota ennen pelailtiin Marcelinan johdolla rannassa leikkejä ainakin italialaisten, ranskalaisten ja ruotsalaisten voimin -- oliskohan meidän värikkäässä joukossa ollut norjalaisiakin. Oli ihanaa nähdä monikymmenpäinen joukko nuoria nauramassa ja nauttimassa toistensa seurasta ihanan yksinkertaisten mutta hauskojen leikkien parissa. EF Arenalla pelattiin pieni mutta intensiivinen jalkapalloturnaus, jonka vei ei ketään yllättäen Italia. 

Days 10-11

Perjantaina vuorossa oli Blue Grotto, "Sininen luola", josta mulla ei (myöskään) ole juurikaan kuvia... Tää matka oli seitinohut pettymys, sillä voimakkaan merenkäynnin ja tuulen takia luoliin ei järjestetty venematkoja. Meidän reissu lyheni sen johdosta tunnilla, mutta saatiin kuitenkin nauttia ihanista maisemista. Pienimatkaopas.com kertoo Blue Grottosta näin: "Yksi monien Maltalle matkustavien ykköskohteista on 'Sininen luola' eli Blue Grotto suurine kalkkikivikallioineen. Maltan saaren eteläpuolella sijaitsevaa luolaa reunustaa valtavan kokoinen kivikaari, jonne kaikki veneretket suuntaavat ja josta monet merenmuovaamat luolat näkyvät. Luolissa voi ihailla todella kirkasta vettä sekä luolien auringossa loistavia värikkäitä kiviä." Koska mulla ei valitettavasti ole omia sanoja tästä paikasta, these shall do.

Illalla me mentiin ulos syömään kurssilaisten ja Paolan kanssa, ja ilta oli kaikin puolin täydellisen onnistunut. Me oltiin saatu aiemmin päivällä kuulla jo kahdelta eri EF-henkilökunnan jäseneltä, Andrew'lta ja Claralta, että meidän ryhmä on niiden suosikki, ja myös tää ravintolapäällikkö sanoi meidän olleen parhaiten tähän asti käyttäytynyt heillä käynyt ryhmä. So proud <3 En ollut kyllä yhtään yllättynyt, meidän oppilaat on huikeita, ja oltiin Paolan kanssa iloisia siitä että muutkin huomaa sen. 

Nää näkymät me missattiin perjantaina... Ehkä ensi vuonna sitten.


Mut olipa siellä paljon muutakin kaunista.

Kerrankin oli aikaa selfielle :D

Dinner together!


Comino

Lauantaina me lähdettiin Cominoon (ilmeisesti suomenkieliseltä nimeltään Kemmuna, jota en oo kyllä koskaan kuullut käytettävän tf), joka on Maltan asutetuista saarista pienin. Comino on tunnettu Sinisestä laguunistaan, jossa on läpinäkyvää turkoosia vettä. Meillä oli ihana päivä Cominossa: uitiin Damariksen, Chiaran, Michaelin ja Silvian kanssa Laguunin toiselle rannalle ja rupateltiin rantaveden lämmössä ennen takaisin uimista. Sekä mä että Michael oltiin tässä vaiheessa vähän kipeinä, joten meille tuli suhteellisen nopeasti vilu, ja lähdettiinkin kaikki yhdessä takaisin. Tutustuin pariin uuteen liideriin, poseerasin kollegoiden kanssa ryhmäkuvissa ja pääsin taas italialaisten huomion keskipisteeseen, kun pojat päätti tällä kertaa oikein videokuvata mun jäätelönsyöntiä. Grazie mille. Illalla me pelattiin Murder Mysteryä, josta mäkin sain roolin, ja pääsin muun muassa bondaamaan norjalaistyttöjen kanssa yhteisestä rakkaudesta Pinne for Landetiin. Norwegian points! Illalla mut yllätti vielä surprise night duty Danielin kanssa, joka oli niin huipun tyypin kanssa kuitenkin a breeze.

Days 12-13

Vikoina päivinä vältyttiin sairastumisilta ja kadonneilta tavaroilta. Sunnuntaina meillä oli Passport Pass Day, jossa oppilaat suoritti erilaisia tehtäviä oppimispassejaan varten, ja taas sai olla ylpeä kurssilaisten asenteesta ja innosta tehdä. Parin aktiviteetin ja yhteisen lounashetken jälkeen me päätettiin paeta 33 asteen hellettä Tigné Pointin ihanalle kalliorannalle, joka oli mun viimeinen tilaisuus nauttia Maltan kirkkaista ja lämpimistä vesistä. Kelluin vedessä onnellisena ja katselin, miten pikkukalat uiskenteli mun varpaiden alla. Tutustuin slovakialaiseen poikaan, joka hyppäsi mun perässä mereen kertoakseen, että oon very beautiful. Seurustelevana ihmisenä en tietenkään jaksanut erityisesti innostua flirttailusta, mutta muuten kyseessä oli tosi fiksu ja mukava poika. Se oli myös ensimmäinen kerta, kun tutustun uuteen ihmiseen meressä. Vielä ennen hotellille lähtöä paikalliset nuoret päätti varastaa meidän EF-tikkarin ja sukeltaa sen meren pohjaan, jonka johdosta meidän iltapäivän kirsikaksi kakun päälle muodostui jännittävä tikkarinpelastusoperaatio.


Graduation

Viimeisen illan rantahengailut ihanien italialaisten kanssa

Täällä me nautittiin meidän sunnuntai-iltapäivästä. Myös meen tikkari varastettiin näillä paikkeilla. #crimescene

Maanantai oli meidän vika kokonainen päivä Maltalla ja siihen kuului oppilaiden kauan kaipaamaa shoppailua ja illalla Luna Parkin huvipuisto. Itse tein ainoat Maltan-shoppailuni vasta tällöin: Nyxin sininen ripsiväri ja kaksi nestämäistä kajalia, sininen ja hopea. Kuvia mulla ei ole yhtäkään -- mua harmittaa näissä Malta-postauksissa juurikin kuvien puute, mutta mulla ei yksinkertaisesti ollut yhtä paljon aikaa kuvien ottamiseen kuin lomamatkalla olisi. Tää oli kuitenkin mun työ. Lisäksi poistin ehkä vähän liian rankalla kädellä kuvia niitä räpsiessäni, koska en halunnut puhelimen muistin täyttyvän ja koska "no en mä nyt tällästä kuvaa mihinkää laita."

Illalla me mentiin Surfsideen syömään Farewell Dinner ja siitä siirryttiin meidän kenties suosikki-italialaisten kanssa rannalle. Meidän suureksi pettymykseksi prom-teemainen disco oli aiemmin päivällä ilmoitettu olevan täynnä ja jostain syystä logiikkana oli, että viimeistä iltaansa Maltalla viettävät ryhmät ei pääse discoon. Ok? Oli surullista kertoo innokkaille, jopa mekkoja iltaa varten ostaneille oppilaille, että ette pääsekään. Mun mielestä meidän vaihtoehtoilta oli kuitenkin ihana. Mukavaa yhdessäoloa meren rannalla. Otettiin paljon valokuvia (no, oppilaat lähinnä) ja pääsin itsekin poseeramaan muutamaan kuvaan italiaanojen Snapchatteja varten. Viimeisen illan kunniaksi kaikki seuraavana päivänä lähtevät nakitettiin vielä night dutyyn, eli yöllä mulla oli vielä luvassa vartiointihommia Chiaran, Silvian, Suvin ja Elenan kanssa.

Day 14

Lähtöpäivä. Me lähdettiin hotellilta 7.50 kohti lentokenttää ja Turkish Airlines piti meitä jälleen hyvänä. Meitä odotti Istanbulissa jälleen kuuden tunnin vaihto, mut mun tytöt ja pojat oli loistavalla asenteella tässäkin, joten odotus meni aika nopeasti korttia pellaillessa, rupatellessa ja nukkuessa. Väsyn takia naurukin oli erityisen herkässä. Mulla oli vielä tässä vaiheessa some leader business to take care of myöskin (tärkeimpänä tietysti tarvitsin kaikkien kurssilaisten nimmarit reppuuni). Kaikki sai myös kirjoittaa toisistaan jotakin positiivista paperille, jonka jokainen sai multa takaisin ennen koneeseen nousua. Myös mulle oli salaa tehty oma samanlainen lappu <3

Täält me tullaan!

<3

Suomeen me saavuttiin puoli kahdentoista maissa illalla ja hyvästien jälkeen mä hyppäsin väsyneenä mut työpanokseeni tyytyväisenä Turun-bussiin. Mulla meni muutama päivä päästä henkisesti ulos EF-kuplasta ja etenkin ensimmäinen päivä takaisin Suomessa oli tosi epätodellinen ja rauhaton. Olin elänyt niin täysvaltaista liiderielämää kaks viikkoa putkeen, ihan omassa erillisessä maailmassani, että siitä oli vaikee irrottautua. Oli vaikee tottua siihen, ettei koko ajan olekaan kymmentä asiaa hoidettavana ja muistettavana, ja etten yhtäkkiä olekaan vastuussa 16 ihmisen hyvinvoinnista ja turvallisuudesta. Jopa työpuhelimesta oli vaikea päästää irti, koska se oli kaks viikkoa ollut niin välttämätön ja jatkuvasti käytössä oleva työväline. Sinne jäi myös paljon yhteystietoja ja keskusteluja, joita jään kaipaamaan.

Muutama päivä kotiinpaluun jälkeen mä sain kuulla mahtavalta esimieheltäni Eijalta, että mä olin kiilannut Maltan liidereiden kärkeen oppilailta saamallani pistemäärällä. Olin niin otettu ja kiitollinen. Huh <3 Tää oli mun elämäni paras kesätyö (vaikka mulla on pelkästään ihania työpaikkoja takana) ja pelkästään kaikki mun siitä saamani henkinen pääoma ja kokemukset olis ollut enemmän kuin riittävä palkkio tästä -- mut tää uutinen oli kyllä aivan täydellinen päätös mun työrupeamalle. Ensi vuonna uudestaan!

(Ja vielä muistutus: mun upeiden kurssilaisten matkaa voi edelleen käydä ihastelemassa Instagramissa, @theeffish ja #effish. Käy kurkkaamassa!)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

EF Liiderinä Maltan Sliemassa, viikko 1

Oon pohdiskellut pitkään, missä muodossa tää matka tulisi kirjoittaa ylös. Neljä päivää kerrallaan kuten Dubai? Kaksi päivää? Viikko? Nää kaksi Maltalla vietettyä viikkoa on ollut niin sanoinkuvaamattoman hektisiä, että menen sekaisin päivissä ja viikoissa. Kaikki on osa yhtä suurenmoisen ihanaa kokemusta, jonka hahmotan näin jälkikäteen tarkastellessa palasina: hetkinä ja tunnetiloina, pääasiallisesti erittäin positiivisina sellaisina. Päätin lopulta tehdä jaon viikkoon kerrallaan, apunani meidän kurssilaisten viikkoaikataulu ja (pääasiallisesti jälkikäteen) kasaan rustattu raportti työviikoista. 

Day 1

Mun matka alkoi tunnin yöunien jälkeen kello kaks yöllä, jolloin me lähdettiin mun kollegan Miian kanssa hotellilta kentälle. Lento lähti kuuden jälkeen ja Istanbulissa mua ja kurssilaisia odotti komia kuuden tunnin vaihtoaika. Kuitenkin, vaikka me tehtiin matkaa runsaat 14 tuntia, mun kurssilaisten asenne oli alusta loppuun loistava, ja Turkish Airlinesin loistava palvelu teki matkanteosta niin mukavaa kuin mahdollista. Erityiskiitos hyvästä ruoasta ja leffavalikoimasta. 

Alkuillasta me saavuttiin viimein Maltalle ja tavattiin mun co-leader, ruotsalainen Paola. Kahdessa minibussissa me köröteltiin hotellille, jossa tavattiin ensimmäisenä accommodation manager Damaris, joka antoi meille briiffauksen hotellista ja sen käytännöistä. Tässä vaiheessa mulla oli jo hieman rentoutuneempi olo: olin huolehtinut kurssilaiseni turvallisesti Helsinki-Vantaalta Sliemaan ja ehtinyt autokuljetuksen aikana nauttia jo Maltan kallioisista maisemista sekä viehättävistä joskin vähän vaatimattomista rakennuksista. Hotellilla sain huikeat huonekaverit ihanista tytöistä, suomalaisesta Saijasta ja ranskalaisesta Marilynestä. 

Days 2-3

Aamulla meillä oli Orientation Walk, eli tehtiin muutaman tunnin kävelykierros Sliemassa kurssilaisten kanssa Paolan johdolla. Nautin tästä hirveästi, koska Sliema oli mullekin uusi kohde. Kapeat kujat, kallioiset rannat, kirkkaat vedet, somat parvekkeet ja värikkäät ovet ja ikkunat sai mut ihastumaan mun uuteen työpaikkaan heti. Siitä kirkkaasta merivedestä en edelleenkään pääse yli -- ehdottomasti mun suosikkiasia Maltalla. Yksi asia Maltalla mua ei kuitenkaan hurmannut: se autojen jumalaton määrä. Miten niin pienessä maassa, ja Slieman kokoisessa kaupungissa, voi olla niin iso tarve autoille? Vähän skeptinen tän tarpeen validiudesta tbh...

Ensimmäisen koulupäivän jälkeen oppilailla oli ensimmäinen disco, johon itse en valitettavasti päässyt osallistumaan, sillä jäin sairastuneiden oppilaiden kanssa hotellille. Alla kuvia Orientation Walkilta.

Tigné Point, yks mun lempipaikkoja koko Sliemassa

Sliema Bay realness

Sliema Bay realness, pt. II 


Kolmannen päivän aamuna jäin taas hotellille sairastuneiden oppilaiden kanssa ja lääkärin tulkkausavuksi, kun meidän ryhmä lähti Paolan kanssa Beach Clubille. Melkein koko päivä ukkosti ja satoi rankasti, jonka ansiosta mulla meni noin 20 minuuttia selviytyä lounaalta hotellille, vaikka välimatkaa oli vain 5 minuuttia. Koulun jälkeen meillä oli tarkoitus olla EF Arena, joka vaihtui sään takia discoksi, mutta monet ryhmät päättivät kehitellä discon sijalle muita suunnitelmia. Meidän ryhmä päätyi pelailemaan tutustumisleikkejä ja -pelejä hotellin terassilla, mikä oli aivan täydellinen vaihtoehto juuri meille <3 

Day 4: Valletta

Suurin osa lauantaista meni Maltan pääkaupungissa Vallettassa. Vallettasta mulla ei oo hirveesti kuvia, koska mun ja Paolan tehtävä oli yhteisen kaupunkikierroksen jälkeen odottaa kurssilaisia "wifi-aukiolla", kun he saivat kierrellä Vallettaa vapaasti. Ei tosin haitannut: niin paljon kun rakastankin kuumaa säätä, lounastauko kymmenien päivänvarjojen viileydessä (ja wifillä) on vaan hyvästä. Vielä ennen lautalle nousua pelattiin muutama peli, joissa oppilaat saivat kierrellä Vallettaa vähän lisää, jutella paikallisille ja käyttää luovuuttaan. Mun ja Paolan haastava tehtävä tässä vaiheessa oli odotella oppilaita sovitussa paikassa gelatoannokset kourassa. Meidän kurssilaiset suoriutui huikean hyvin ja mahtavalla asenteella kaikista aktiviteeteista ja päivästä jäi upea fiilis, vaikka Vallettan ihmispaljous ei ihan ollutkaan mun juttu. 

Mun ihanat kurssilaiset, aka EF Fish, Vallettassa <3

Valletta kuvattuna Tigné Pointista

Ennen lauttamatkaa takaisin Sliemaan tein kriittisen virheen ostamalla itselleni mehujään. Söin sitä autuaana lautalla ja tehtävän päätteeksi nousi ainakin 20 italialaista kielimatkalaispojua antamaan mulle raikuvat aplodit ja vihellyksiä -- kolme kertaa. Nää velikullat oli seurannut silmä kovana mun mehujääprojektiani alusta loppuun ja sopineet antavansa aplodit, kun saan sen päätökseen :) Italian boys: can't live with them, can't live without them. Illalla mä jäin, once again, hotellille sairastuneiden kielimatkalaisten kanssa ja missasin kuulemma aikas huikeat Mega Partyt. Pääasia kuitenkin, että mun kurssilaiset pääsi kokemaan sen. Yhden kurssilaisen kanssa meinasi mennä tiukille, koska käytiin sairaalassa hakemassa tytölle kainalosauvat, mutta ehdin kuin ehdinkin saattamaan tyttöni ajoissa Paolan ja muiden seuraan.

Day 5: Gozo

Sunnuntaina me suunnattiin Gozoon, joka on Maltan (pääsaaren) jälkeen koko Maltan suurin saari. Gozo on tunnettu Azure Window -kalliomuodostelmasta, joka on toiminut muun muassa Game of Thronesin kuvauspaikkana. Dwerja Point, missä Azure Window sijaitsee, olikin meidän ensimmäinen etappi, missä ei valitettavasti ehditty viettää aikaa kuitenkaan kuin hetki: meidän muutenkin pitkä bussimatka viivästyi, kun muutama oppilas oli lauttamatkan jälkeen kadoksissa (ja löytyi lopulta vain väärästä bussista). Dwerja Pointilta meidän matka jatkui näköalabusseilla Ramla Bayhin, jossa pääsin ensimmäistä kertaa matkan aikana mereen uimaan. Oi sitä autuutta! Ei sanoja. Läpinäkyvää puhdasta vettä, suuria aaltoja ja vaahtopäitä. Ihana iltapäivä meressä huppujen työkavereiden kanssa.

Ainoa kuva, jonka maltoin Ramla Bayssa ottaa ennen mereen pulahtamista...

Dwerja Point

Azure Window. En työkiireiltäni ehtinyt tän lähemmäs ottamaan kuvaa :D

Illan aktiviteettina meillä oli luvassa Hunt the Leader, joka oli meille osallistuville liidereille herkkua: saatiin olla siviilivaatteissa! Liiderin työssä sulla on pinkki työpaita päällä ja nimilappu kaulassa 95% ajasta, joten ne harvat ohikiitävät hetket kun saat luvan kanssa olla ilman niitä, on herkullisia. Mun tehtävä Hunt the Leaderissa oli ihailla Vallettan maisemia Tigné Bayssa ruotsalaisliideri Moan kanssa, mikä oli ihanan rentouttava tapa viettää ilta pitkän Gozo-reissun jälkeen. Istuskeltiin kallioisella rannalla ja keskusteltiin, yritettiin pysyä under the radar, ja poseerattiin vähän väliä oppilaiden selfieissä (liiderin bongattuaan oppilaiden oli siis määrä ottaa selfie liiderin kanssa). Ihanan rento ilta, ja oppilaat tykkäs tästä aktiviteetista tosi paljon. Päivän kruunasi night duty, joka mulla oli ihanan ruotsalaisen Astridin kanssa. Yö meni pääosin rauhallisesti, tosin mä jouduin erottamaan italialaiset käytävällä pussailevat kyyhkyläiset toisistaan ja saatiin myös yksi oppilas kiinni tupakan polttamisesta parvekkeella. Kyseessä oli kuitenkin erittäin asiallinen ja rehti poika, joka ownasi erheensä hienosti. 

Day 6

Maanantaina mun päivä alkoi klo 7.45 saattamalla kurssilaiset koulubussiin. Siitä aamupalalle, joka oli koko tän reissun ajan yks mun suosikkiasioita: kokoontua hotellin ravintolaan aamiaiselle mun ihanien työkavereiden kanssa ilman kiirettä ja vaan nauttia uusien ihmisten seurasta, vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia. Paras työyhteisö ikinä. Aamupäivällä me lähdettiin Danin ja Valentinan kanssa kävelemään koululle leader briefingiin, ja koulupäivän päätyttyä me suunnattiin kurssilaisten ja Paolan kanssa EF Beach Clubille, jossa tää ikionnellinen liideri pääsi jälleen pulahtamaan kirkkaaseen veteen pikkuisten kalojen ja rapujen kanssa. Onnellisuus on näitä juttuja <3 Pääsin Beach Clubilla tutustumaan pikaisesti myös oppilailta nykyisin kiellettyyn St. Julian'sin kaupunkiin, kun lähdin kesken auringonoton etsimään Vodafone-liikettä, epätoivoisessa Top Upin tarpeessa kun olin. 

Muun muassa näistä maisemista sain nauttia joka päivä kävellessäni hotellilta koululle.

Discoon jonottaessa meitä viihdytti kisu

Illalla mä pääsin ensimmäistä kertaa muiden mukana discoilemaan ja kokemus oli aivan täydellinen 6/5. En olis voinut uskoa, miten paljon liiderikin voi nauttia oppilaille järjestetystä discosta! Tanssin liioittelematta pari tuntia putkeen korokkeella DJ-pöydän takana parin muun liiderin kanssa ja iloitsin siitä riemusta, joka näkyi kaikkien kasvoilla, mihin tahansa katsoinkin. Iso kiitos tästä illasta kaikille mun paikalla olleille kollegoille ja oppilaille, ootte huikeita.

Day 7

Tiistaina mä sain oppilaiden bussiinsaattamisen ja työkavereiden kanssa nautitun aamiaisen jälkeen hieman omaa aikaa, joten hain itselleni kahvin ja lähdin kävelemään pitkin The Strandia nauttien ihanasta näkymästä Vallettaan, sinisestä merestä, gelato-kojuista, halvoista kirjakaupoista ja värikkäästä aalloilla kelluvasta venekirjosta. Tää ei ollut todellakaan ensimmäinen hetki, kun mun työn hienous iskostui muhun, mutta yksi niistä. Mä saan nauttia vapaa-ajasta tälläisissä maisemissa ja mikä parasta, mä saan kohta palata takaisin työhön jota rakastan vielä enemmän kuin tätä vapaa-aikaa.

Vapaa aamu

 Golden Bay

Boat Partyn alkutunnelmia

Koulupäivän jälkeen me suunnattiin Golden Bay -rannalle, joka oli aivan yhtä upea kuin kaikki aikaisemmatkin, ja Ramla Bayn tapaan hiekkainen, kun useimmat Maltan rannoista on kalliorantoja (mikä on osa tän paikan viehätystä mun silmissä). Taas pääsin nauttimaan ihanasta merestä ja kooooorkeista aalloista, ja voi miten onnellinen olin. Meri tuntuu melkein kuin joltain alkukantaiselta tarpeelta. 

Onnistuneen rantapäivän illaksi me mentiin koko ihanan ryhmän voimin Boat Partyihin, joka oli ehkä yks mun lempijuttuja koko matkalla: ruokaa, ihania ihmisiä, hyvää musiikkia, upeita merimaisemia, mieletön tunnelma, veneestä pimeään mereen hyppimistä (jota en ilman Michaelin ylipuhumista olisi uskaltanut tehdä) ja paljon tanssimista. Tää ilta tarjosi kaikkea, mitä ilmaisun "boat party" kuullessaan voisi toivoa saavansa. Italialaispojat osoittivat tänäänkin ihanuutensa poseeraamalla meidän kurssin tyttöjen kanssa Titanic-aiheisissa kuvissa veneen keulassa (ja "ihanuutensa" kannustaessaan vähän liian äänekkäästi mun päälivaatteiden riisumista uimaan mentäessä) ja mun työkaverit osoitti taas huikeutensa olemalla täysillä biletunnelmassa mukana alusta loppuun. I'll say it now and I'll say it again: oon niin ylpeä saadessani olla osa EF-perhettä. 

Mun upeiden kurssilaisten matkaa voi muuten käydä ihastelemassa Instagramissa, @theeffish ja #effish!