Dubrovnik, Mlini & Montenegro

Mä palasin Kroatiasta jo kuun alussa, mut vasta nyt mulla on aikaa istua alas ja hengähtää. Meillä alkoi beiben kanssa muuttorumba heti mun kotiinpaluun jälkeen, mikä on vienyt ison osan meidän ajasta, ja mulla oli lisäksi tiistaina pääsykokeet joita varten piti löytää aikaa lukea kaks kielitiede-aiheista kirjaa. Nyt on asunnon järjestely saatu kuitenkin 85-prosenttisesti valmiiksi & opiskelupaikka on vastaanotettu, eli jospa nyt sitten.

Day 1

Matka Kroatiaan oli Dubain ja Maltan jälkeen jopa häkellyttävän helppo: kolmen tunnin suora lento isäm maan omalla Finnairilla, kun Dubaihin lennettiin yli-yön välilälaskuilla oikuttelevassa Kiovassa ja Maltalla odotteli kuuden tunnin välilaskut Istanbulissa. Myös matka kentältä meidän Airbnb-kämppään Mlinissä nosti Dubrovnikin toimivuuspojoja, koska se jotenkin vaan liukui, lippuluukulta aina meidän ihanaan, just-as-pictured kämppään Mlinissä.

Meidän ihana terassi ja tervetuliaiskokikset

Lähdössä Dubrovnikiin intoa piukassa, ilmeisesti :-)

Ovi vanhassakaupungissa, Lauran ikuistamana

Laura turisteilemassa

Fort Bokar

Adrianmeri ja Fort Lovrijenac, "King's Landing"

Vanhankaupunki

Kontrastina ylempään: Mlini hoodz 

Kun me oltiin asetuttu taloksi ja käyty viereisessä marketissa ostamassa jääkaapiin ruokaa, me hypättiin täpötäyteen bussiin ja suunnattiin Dubrovnikin vanhaankaupunkiin. Vaikka meidän bussi oli ahdattu täyteen & beyond ja personal space oli täysin lost concept, kun näkymä avautu siniseen Adrianmereen ja kallioisiin rantoihin, upeaan vanhankaupungin muuriin ja vihreisiin mäntymetsikköihin, kaikki oli taas okei. Eka päivä oli lähinnä juuri tätä: vanhankaupungin ja luonnon ihastelua, ja myöskin pastaa & viiniä.

Day 2

Tää oli meidän Mlini-päivä. Me loikoiltiin rannalla 33 asteen kuumuudessa, käytiin välillä sukeltelemassa kirkkaassa Adrianmeressä ja todettiin siellä, että Lauran 60 euron "vedenalainen kamera" otti tarkkoja kuvia jopa 5 senttimetrin etäisyydeltä. Ei paljon saatu hienoja täällä merenneidon lailla sukelten -kuvia, vaikka kovasti haluttiin. Meidän matka rannalta kotiin muuttui pieneksi hylättyjen rakennusten tutkimusmatkaksi, koska Mlinissä -- ja muutenkin Kroatiassa -- synkkä historia on hyvin isosti näkyvillä turismin ja hyvinvoinnin rinnalla, ja se tekee siitä vielä kauniimman.

Lähiranta <3



Hylätyt talot ja autiot pihat Mlinissä



Meen monin tavoin kaunis Mlini

Illalla me käveltiin ympäri Mlinin rantakatuja ja huomattiin, että mehän ollaan majoiduttu todella suloiseen ja kuvankauniseen pikkukaupunkiin. Vaikka turisteja oli jonkin verran, turistirysävaikutelmaa ei tullut missään. Rauhallista, kaunista -- ja voi se ihana meri, joka kuului ja näkyi ja tuoksui kaikkialla. Illalla me katsottiin alkuperäistä Pokémonia, joka löytyy Kroatian Netflixistä ja damn että se onkin tuhatkertaisesti huikeempi tälleen aikuisena!

Day 3

Kolmannen päivän aamuna me lähdettiin Blue Planet -sukelluskeskukselle jatkamaan meidän PADI Open Water Diver -kurssia, mikä oli pieni roller coaster. Toisaalta oli aivan ihanaa päästä takaisin sukeltamaan ja meren syleilyyn, mutta meillä ei ihan kohdannut meidän sukellusohjaajan kanssa kemiat. Todella kärkäs, suorasukainen tyyppi, joka vaikutti vähän turhautuneelta siihen, että me ilmestyttiin sen kurssille kesken kaiken, puolet kurssista tehtynä jonkun muun kanssa. Se ei tietenkään oo ideaalia kenellekään osapuolelle, mutta missä positiivinen ja rohkaiseva opettaja-asenne? Meille tuli hyvin nopeasti ikävä Shanea ja Jasonia. Välillä meillä oli tosi mukaviakin hetkiä, mutta silti saatiin hieman olla varuillaan, kun ei siitä poitsusta ottanut selvää.

Meidän aamujen ja iltojen ilo -- Pokémon: Indigo League <3

Happpyyy

Päivä pulkassa, eikä enää yhtä happy :D

Blue Planet sijaitsee Hotel Dubrovnik Palacen tiloissa ja meillä oli access kaikkiin altaisiin ja rantoihin.


Meillä meni pitkälle iltapäivään: Blue Planetin kuljetusauto toi meidät Zicaralle vasta puoli kuuden aikoihin, ja siitä kotiin meni vielä ainakin puolisen tuntia. Me ei oltu päivän jälkeen ihan parhaimmilla fiiliksillä, mutta ruoka ja Pokémon piristi kummasti. Stressi vikasta sukelluksesta oli silti päällä.

Day 4

Vika sukelluspäivä oli huomattavasti edeltäjäänsä ja myöskin odotettua parempi! Sukellukset meni tosi hyvin ja koko päivä meidän sukellusohjaajan kanssa oli mutkaton ja miellyttävä. Naurettiin ja pelleiltiin, ja Orsat halusi viedä meidät illalla vielä pizzallekin PADI-sertifikaattien kunniaksi. Päivästä jäi upea fiilis ja sen kruunasi se, että meillä oli Blue Planetin asiakkaina oikeus käyttää kaikkia Dubrovnik Palacen rantoja, terasseja, altaita, baareja ja ravintoloita. Me jäätiinkin sitten melkein kolmeksi tunniksi ottamaan aurinkoa ja nauttimaan merestä hotellille, koska Blue Planetin kuljetus lähti vasta viideltä.


Aurinkoa ottaessa me tutustuttiin kahteen poikaan, australialaiseen Jordaniin ja amerikkalaiseen Jesseen. Jordan sanoi ammatikseen surffari, Jesse skeittari. (Myöhemmin meille tosin selvisi, että Jordan on oikeesti huippumalli Jordan Barrett, haha.) Vietettiin koko loppupäivä ennen Mliniin palaamista niiden kanssa hotellin kalliorannalla ja voi miten mukavia poikia ne oli! Tosi kiinnostavia ja kiinnostuneita keskustelukumppaneita. Mä opetin niitä pelaamaan Pokémonia, koska ne ei jostakin syystä ollut käsittänyt miten se toimii, ja me bondattiin Jessen kanssa rakkaudesta Table Rock Beachiin. Kun kerroin olleeni siellä, Jesse onnitteli mua siitä että oon nähnyt koko Kalifornian parhaimman rannan. Laguna Beach on kyllä yks heaven on earth, enkä malta odottaa että pääsen sinne uudelleen. Ne yritti saada meidät vielä illalla kajakoimaan tai muuten vaan seikkailemaan niiden kanssa, mut meillä oli luvassa aikainen herätys, joten se sai jäädä. Kun me illalla päästiin kotiin, syötiin isot läjät ruokaa ja katsottiin päivään erittäin tyytyväisinä Pokémonia. Ollaan me vaan niin siistejä tyyppejä.

Day 5

Me herättiin perjantaiaamuna ennen kuutta ja käveltiin nukkuvan Mlinin halki Astarea-hotellille, josta meidän kyyti tuli hakemaan meitä. Bussissa me huomattiin olevamme pääasiallisesti amerikkalaisten pariskuntien ympäröimiä, mikä ei sinänsä yllättänyt, koska Dubrovnikissa tuntui olevan tosi paljon pohjoisamerikkalaisia turisteja. Meidän matkan ensimmäinen pysäkki oli Perast-niminen kylä Kotor Bayssa. Nyt tuntuu jotenkin läpyskältä, että kutsuin yllä Mliniä rauhalliseksi ja kuvankauniiksi, koska se kalpenee näin termein Perastin rinnalla. Mun reaktio Perastiin oli vähän sama kuin Dubrovnikiin ensi näkemältä, joskin paljon voimakkaampi ja kokonaisvaltaisempi: ihan sama mihin mä katseeni loin, sen kauneus tuntui ikuistamisen arvoiselta. Kaikki oli uudenlaista kaunista ja katse lepäsi kaikkialla. Mulla on Montenegrosta onneks melko paljon kuvia, joten annanpa tähän väliin niiden puhua puolestaan.

Mlini aamulla ennen seitsemää

Mlinin kerrankin hiljainen vesipooloallas

Eväät :DDD


Perast

Kotorin vanhakaupunki

Kotor Bay näköalapaikalta

Budva

Porto Montenegro

Perastista me mentiin Kotoriin ja vietettiin pari tuntia sen vanhassakaupungissa. Se oli kaunis ja kovin pieni, ja siihen toi vaikuttavuutta takana kohoavat korkeet vuoret, joilla mutkitteli myös kaupungin muuri. Kotorista me suunnattiin Budvaan, joka on suosittu lomakohde erityisten nuorten keskuudessa. Budva oli ihana: kauniita rakennuksia, palmuja, musiikkia kaikkialla ja ihana meri (me vietettiinkin melkein koko vapaa-aika rannalla ja uimassa). Toivottavasti saan jossakin vaiheessa viettää siellä enemmänkin aikaa. Valitettavasti mun Budva-kuvat ei oikein tuo oikeutta sille, miten soma se on. Meidän vika pysäkki oli niinikään soma Porto Montenegro, josta me otettiin lautta toiselle puolelle Kotor Bayta. Kotimatkalla me päästiin Lauran kanssa ihailemaan vielä ennen Mliniin palaamista Cavtatia, joka on myöskin tosi kaunis kaupunki. 

Montenegro oli upea. Maisemat oli unohtumattomia ja mä suosittelen sitä lämpimästi. Kun mä seuraavan kerran suuntaan entisen Jugoslavian alueelle (jossa on edelleen tosi paljon mua kiinnostavia kohteita), palaisin tosi mielelläni Montenegroon pariksi päiväksi. En välttämättä suosittelisi tällaista päiväretkeä, koska siihen sisältyi tosi paljon bussissa istumista ja reissu oli aika nopeatempoinen. Tosin yks iso plussa ohjatussa reissussa oli: me saatiin paljon kiinnostavaa tietoa sekä Kroatian että Montenegron historiasta ja kulttuurista ja esimerkiks siitä, millaiset suhteet näillä mailla on nykyään toisiinsa.

Day 6

Lauantaiaamuna me lähdettiin 2,5 tunnin kajakkiretkelle pitkin Dubrovnikin rannikkoa, meloen yhteensä noin 7,5 kilometriä. Tää oli aivan loistava tapa tutustua ympäristöön, ihailla maisemia ja tulipa samalla treenattua selkää ja käsivarsiakin. Myös mun mielenlujuus sai treeniä Lauran melontataitojen takia. Me melottiin lepäämään kallioluolaan, jossa syötiin lounas ja saatiin uida ja hyppiä kalliolta mereen, mikä teki tästä yhden mun matkan lempihetkistä. Tutustuin uiskennellessa  häämatkalla olleeseen kanadalaiseen pariskuntaan ja saatiin niiltä monta hyvää reissuvinkkiä. Tää kajakkiretki oli kyllä tosi kiva kokemus ja meidän opas oli ihan huippu. Näitä kajakkihommia tyrkytetään joka suunnalta  Dubrovnikissa kävellessä, mikä on erittäin ärsyttävää ja herättää varmaan vastareaktion monessa, mutta suosittelen kyllä antamaan tyrkyttäjille tilaisuuden!

Laura "melomassa"

Maisemia kajakkiretkeltä ja meidän ihanalta taukopaikalta

View from King's Landing

Explorations

Kajakoinnin jälkeen me jäätiin Dubrovnikiin kiertelemään siellä täällä, paikkoja joissa ei oltu ehditty tai edes tajuttu käydä. Käytiin muun muassa Fort Lovrijenacissa (ei tosin maksettu sisäänpääsyä koska ain't nobody got money, eli pääasiallisesti hiippailimme linnoituksen tiluksilla), vanhankaupungin pääkatu Stradunilla ja Dubrovnikin satamassa. Käytiin vielä vanhankaupungin keskusta-alueella syömässä ja suoritettiin viimeiset Dubrovnik-pyöriskelyt, ja siitä lähdettiin takaisin Mliniin. Illalla me tavattiin meidän "vuokraisäntä" Mato, joka tuli moikkaamaan meitä pikaisesti asunnolle, ja täytyy sanoa että koko tää Airbnb-kokemus on jälleen ollut kaikin puolin tosi positiivinen. Tää oli siis mun toinen Airbnb-majoittuminen -- eka oli West Hollywoodissa kesällä 2015 ja sekin ihan huippuhyvä kokemus.

Day 7

Lähtöpäivä oli meidän reissun ainoa sateinen ja alle 30-asteinen päivä, mikä teki lähdöstä vähän mukavampaa. Meillä oli kentällä vastassa kuitenkin pitkä odotus, kuutisen tuntia, joka me käytettiin arvokkaasti suklaansyöntiin ja pohdiskelemalla nimiä mun siskon tulevalle koiranpennulle. (Tosin kyllä mä tunnin taisin pääsykokeeseenkin lukea.) Laura ei oo paskempi ajantappamistoveri, joten it was all good.

Lähtöpäivän look ft. matkustuspäivien vakiokampaus

Puuh. On muuten vähän kankeeta yrittää kirjoittaa näitä näin kauan matkan jälkeen, mutta eiköhän tästä saa jotakin irti. Kuvien kanssa sentään skarppasin merkittävästi Maltaan verrattuna, mihin oon tyytyväinen. Huomenna tai ylihuomenna kirjoitan vielä viisi vinkkiä, ja sitten vetäydyn odottelemaan seuraavaa matkaa. Mulla on ollut syksymielentila siitä asti kun palasin Suomeen, joten mun ihana 6/5 kesä tuntuu jo nyt kaukaiselta -- siispä tarve lähteä taas jonnekin päin maailmaa on jo aika hirmuinen.

Comments