sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

5 vinkkiä: Seychellit

1) Vuokraa auto
Seychelleillä kannattaa ehdottomasti vuokrata auto edes yhdeksi päiväksi, mutta mieluiten useammaksi. You'll be set free! Autojen vuokraaminen on kätevää ja vuokrapaikkoja on paljon. Me vuokrattiin omamme kahdesta eri vuokraamosta ja molemmista saatiin erittäin hyvää palvelua ja hyvä perusauto. Vasemmanpuoleista liikennettäkään ei kannata kauhistella, sillä Mahélla (eli pääsaarella) kulkee pääasiallisesti vain yksi päätie (merenrantaa pitkin vielä, may I add) eli risteyksiä, liikenneympyröitä sun muita ei kannata stressata. Lauran mukaan ajaminen oli Seychelleillä tosi hauskaa mutkien ja mäkien vuoksi, ja maisemat on tietysti 6/5. Ja Seychelleillä saa ajaa myös aika paljon rennommin kuin Suomessa. Paikallisten "minäpä tuosta pujahdan" -mentaliteetti tarttui Lauraankin, joka loppureissusta pujahteli jo tottuneesti kyseenalaisista pikkuväliköistä. Bensa ei myöskään maksa paljon.

2) Huomioi kostea ilmasto
Seychelleillä sataa ympäri vuoden, mihin kannattaa matkasuunnitelmissaan varautua. Auto on hyvä olla myös sadepäiviä varten: jos pilvinen rantapäivä ei innosta, aina voi lähteä tutkimusretkelle autolla (case in point meidän Morne Seychellois -päivä) tai toivoa, että toisella puolella saarta olisi hellepäivä (hyvin mahdollista). Myös matkatoimistojen järjestämät matkat (kuten meidän La Digue & Praslin -matka) saattaa peruuntua sään vuoksi, joten sellaisia varatessa kannattaa miettiä varalle toinen päivä, jolle retken voi tarvittaessa vaihtaa. (Tai sitten tekee omatoimimatkan, vaikka itse asiassa tässä tapauksessa se on kyllä hintavampi.) Toki sademäärät vaihtelee vuodenajan mukaan, mutta sadetonta kautta ei ole.

3) Käteistä mukaan
Monet virallisemmatkin matkustussivustot kehuvat, ettei Seychelleillä oikeastaan tarvitse käteistä. No, kyllä tarvitsee. Ainakaan taksia, bussia (varautukaa btw tasarahaan tai melkein tasarahaan), bensaa tai vuokra-autoa ei voi maksaa kortilla. Vuokra-auton voi siinä tapauksessa maksaa kortilla, että se haetaan itse vuokrausliikkeestä (eikä niin, että auto ajetaan sun majoituspaikalle kuten yleensä tehdään) tai jos muistat sanoa etukäteen, että ottakaa kortinlukija mukaan. Ravintoloissa, kaupoissa ja esimerkiks meidän sukelluskeskuksessa kävi kuitenkin kortti.

Petite Anse

Mä blokkaamassa näkymät Petite Anselle

Vain Castaway Lodge -jutut

Anse Intendance, jolle kuvat ei taaskaan tuo oikeutta.

Meidän soma takapiha

Seychellien rupia (kuvassa ainoastaan Seychelleillä elävä musta papukaija)

Lisää kotia eli Castaway Lodgea

4) Itsenäisen matkailijan kohde
Mun kokemuksen mukaan Seychellit on huikea kohde itsenäiselle omatoimimatkailijalle, mistä kertoo jo se, kuinka iso bisnes autonvuokraus on. Kuten mä aiemmissa postauksissani jo kehuinkin, Seychellejä ei oo rakennettu turismille ja turisteja on jopa häkellyttävän vähän. Yleisfiilis on erittäin rauhallinen ja hiljainen (paitsi piknik-aikaan eli lauantaina ja sunnuntaina). Nähtävyyksiä ja retkiä ei tyrkytetä joka kadunkulmassa (toisin sanoen ei yhtikäs missään), vaan sun on itse otettava selvää asioista. Muun muassa tie-, ohje- ja jopa aukiolokylttejä on erittäin vähän. Kartta ja internet vie pitkälle. Apua saa kuitenkin aina kysymällä ja paikalliset onkin hyvin avuliaita, vaikkei se tieto aina ollutkaan tarkkaa tai edes paikkaansapitävää. Meille tää oli osa seikkailua, mutta kaikki ei tietenkään nauti tällaisesta lomailusta. Jos sä siis haluat matkaltasi irti enemmän kuin hotellirannan snorklaus- ja ruskettumismahdollisuudet, mutta yllä kuvattu ei kuulosta sun jutulta, Seychellit ei välttämättä oo just sulle. Muistakaa kuitenkin, että tän vapauden mukana tulee myös sellaisia hienoja juttuja kuin turistien vähyys, yksityiset rannat, villi luonto ja paikallisen kulttuurin kukoistus.

5) Kallis kohde
Seychellien hintataso on Suomen luokkaa ja ajoittain myös kalliimpaa, ja se on tunnettu ennemminkin häämatkakohteena kuin reppureissaajan paratiisina. Kannattaa siis huomioida  hintataso matkaa suunnitellessa. Bensa ja bussit taisi olla ainoita, joista me jouduttiin maksamaan paljon Suomen hintatasoa alhaisempi hinta. Budjettimatkailu on toki mahdollista, mutta mitään Aasian ja Australian kaltaisia glorious hobo life -mahdollisuuksia Seychelleillä ei ole. 

Seychellit, päivät 6-12

Day 6

Tiistaina ja keskiviikkona meillä oli vuokrattuna auto, mikä oli maailman paras hankinta. Suosittelen ehdottomasti kaikille Seychelleille matkustaville autonvuokrausta matkan pituudesta huolimatta. Itse en tosin ajanut metriäkään, koska Laura on meistä kahdesta miljoonasti kokeneempi kuski ja jo ajatuskin vasemmanpuoleisesta liikenteestä (joka Seychelleillä siis on käytössä) kauhistutti mua. Laura kuitenkin sanoi, että vasemmanpuoleiseen liikenteeseen tottui nopeasti ja mutkikkaita, kumpuilevia teitä oli maailman kivointa ajaa. Ja kyllä maailman kivointa oli kyydissäkin. Mikä autuus ja onni olikaan istua ikkuna auki auton kyydissä ihanassa helteessä ja ihailla turkoosia merta, ympäröivää viidakkoa, kallionjyrkänteitä ja vehreän metsän peittämiä vuoria. Olin vaan ihan helvetin onnellinen siitä kaikesta nöyräksi vetävästä koskemattomasta kauneudesta. 

Meidän road tripin suunnitellut pysähdyspaikat (kaikki tietysti rantoja)

Onnellisin mä

Ensimmäinen pysähdyspaikka: meitä semilähellä oleva Anse Parnel

Anse Takamaka, johon ihastuttiin ja jonne jäätiin siten jumiin vähän suunniteltua pidempään (#noragrets)

Kanssa-lingvistit: kyltin eka kieli on Seychellien kreolia ja kolmas ranskaa. Ei kun kontrastiiviset analyysit tulille. 

Happiness in Anse Takamaka

Anse a lá Mouche, päivän viimeinen rantakohde

Kasvispizza, ranskalaiset ja kylmä kokis päivän päätteeksi = taas onnellisin mä. Kuva on mössöinen, koska Laura vilkaisi pärstääni ja katsoi parhaaksi ottaa kuvan kaunista-toiminnolla.

Tiistain ainoa ohjelma oli siis ajella autolla ympäri etelärannikkoa (mikä toki sitten levähti länsirannikolle asti) ja käydä mahdollisimman monella rannalla. Loppujen lopuksi ei vietetty paljoa aikaa kuin kolmessa: Anse Parnel, Anse Takamaka ja Anse a lá Mouche. Meidän lemppari näistä oli ehdottomasti Anse Takamaka. Kirkasta turkoosia vettä, ihana vaalea hiekka ja koko rantaa reunustavat vihreät puut, joiden varjossa melkein kaikki muut auringonpalvojat loikoili. Meidän lisäksi rannalla oli ehkä 15 henkeä, vaikka ilma oli mitä upein. Tää oli yks Seychellien parhaita juttuja: paikallinen käsitys suositusta ja "ruuhkaisasta" rannasta on 15 ihmistä levittäytyneenä 500 metrin pituiselle rannalle. Paratiisi siis tässäkin mielessä. Takamakalta me ajettiin tosiaan länsirannikolle Anse a lá Moucheen asti, vaan ihaillen maisemia ja fiilistellen sitä vapauden tunnetta, jonka auton vuokraaminen soi. Road tripin päätteeksi me mentiin pizzalle ja ranskiksille Surfer's Restaurantiin, mikä oli täydellinen päätös päivälle!

Day 7

Keskiviikkona me herättiin pilviseen päivään, mutta eipä se meitä kummemmin haitannut. Lähdettiin silti road tripille numero due, tällä kertaa tarkoituksena ajaa tiistaita pidemmälle länsirannikkoa ja katsastaa pari rantaa, joita ei onnistuttu/ehditty löytämään tiistaina. Löydettiin niistä kaksi, Anse Forbans ja Anse Intendance. Anse Forbans oli ainakin näin nousuveden aikaan pieni pettymys, kun rantakaistaleella oli leveyttä juuri ja juuri pari metriä.

Villinä rantana pidetty Anse Intendance oli vaikeampi löytää mutta suurta rakkautta: korkeimmat aallot, mitä koko matkan aikana nähtiin, pitkä ja leveä ranta (1000 m x 25 m), joka kohosi paikoittain kauniisti vedestä pieneksi kielekkeeksi, ja joka puolella viidakkoa ja kalliota, jotka muodosti Intendanceen kauniin poukaman. Rannalla oli lisäksi vielä upeita suuria kallioita. Ei ihme, että tätä pidetään yhtenä maan kauneimmista rannoista. Päätettiin, että tänne on tultava takaisin, ihan ehdottomasti.

Löydettiin Anse Intendance ja päätettiin, että tänne heti, kun tulee seuraava hellepäivä.

Meidän accidental Morne Seychellois National Park -roadtrippi

Rantatutkimusretken jälkeen me lähdettiin ajamaan ilman mitään päämäärää länsirannikoa ylös. Tällä matkalla meitä vastaan tuli niin paljon henkeäsalpaavia, suomalaisille silmille melkein surrealistisia maisemia -- viidakkoa, syviä laaksoja, sumuisia vuoria ja turkoosia merta -- etten pysty niitä oikeutetusti mitenkään kuvailemaan. Saatikka sitä tunnetta, joka mut valtasi aina kun mulle valkeni uudelleen, että mä oon oikeesti täällä ja tää on ihan oikea paikka, ei mun uni. Automatka oli täynnä hurjia ylä- ja alamäkiä, joita mahtui lisäksi ajamaan yleensä yksi auto kerrallaan, ja ne oli samaan aikaan pelottavia ja maailman hauskin vuoristorata.

Tällä reissulla me pysähdyttiin muun muassa patikoimaan pieni matka vanhalle teeplantaasille ja myöhemmin Mission-koulun raunioille, joista molemmista avautui upeat näkymät alas laaksoihin ja merelle (oltiin tässä vaiheessa siis jo jonkin aikaa ajettu ylämäkeä kohti Morne Blancia, joka on korkeudeltaan 667 m). Meitä harmitti aivan helvetisti ajaa Morne Blancin patikointireitin ohi (joka olisi siis vienyt ihan vuoren huipulle), mutta meillä ei vaan ollut tarpeeksi vettä patikkaretkeä. Tää ajoreitti oli siis meille aivan lonkalta heitetty eikä me siten edes tiedetty että meitä vastaan tulisi tällainen mahdollisuus. Voisinpa sanoa, että tää oli reissun suurin harmitus, mutta more is coming... Kotiin me ajettiin Victorian läpi. Kotona karttaa paremmin tutkaillessa meille selvisi, että me oltiin ajeltu oikeastaan koko päivä Morne Seychellois -kansallispuiston huikeissa maisemissa.

Days 8 & 9

Meidän suurin pettymys reissulla (lentoja lukuun ottamatta) oli torstai, kun meidän kauan odottama retki La Diguelle ja Prasliniin peruuntui huonon sään takia. Meillä ei aikataulullisesti ollut aikaa enää toiselle retkelle eikä rahaa ostaa lauttamatkoja omin päin, joten nää kaksi upeaa saarta paratiisirantoineen jäi meiltä täysin välistä. Harmitti ja harmittaa edelleen. Lisäksi päivä oli tosiaan sateinen ja synkeä, joten tekemistä oli vaikea keksiä. Kaiken lisäksi mä odottelen yhä takaisinmaksua tästä retkestä, kun Laura sai omansa jo 12. päivä... Triggered like a trigglypuff. Perjantai oli onneksi taas maailman ihanin päivä, koska luvassa oli sukellus! Me oltiin varattu kaksi sukellusta Dive Resort Seychelles -nimiseltä sukelluskeskukselta ja täytyy sanoa, että palvelu ja oli alusta loppuun parasta ja rennointa, mitä ollaan tähän asti saatu kokea.

Tää oli meidän ensimmäinen fun dive, joten leppoisat vibat saattoi johtua siitäkin, mutta tuli vaan jotenkin niin rentoutunut olo sen chillin henkilökunnan ja kanssasukeltajien seurassa, vaikka pitkästä aikaa sukeltaminen on aina vähän jännittävää (siis kun sitä ajattelee ja odottaa etukäteen, itse sukeltaminen ei jännitä). Saatiin myös ensimmäistä kertaa lyhytlahkeiset märkäpuvut eli shortyt päälle, mikä oli niin paljon miellyttävämpi kuin kokomärkäpuku. Ennen sukellusta me pysähdyttiin vielä hakemaan kaksi sukeltajaa Four Seasons -hotellilta, joka on rakennettu Petite Ansen välittömään läheisyyteen. Petite Ansea pidetään Mahén kauneimpana rantana ja se oli kyllä henkeäsalpaavan, epärealistisen upea. Ei niinkään itse rantakaistale, jonka pilasi aurinkotuolit ja turistimäärä, vaan se upea vesi, sen valkea hiekkapohja ja siitä kohoavat kalliot. On todella harmillista, että Four Seasons on ominut tän kauneuden kokonaan itselleen.

Petite Anse!

Happiness pt. 2

Pre-dive smiles

Seychelleillä on paljon kulkukoiria (tai ainakin vapaana kulkevia), myös tämmöisiä suloisia beach bum -tyyppejä.

Paattivibes (näissäkin kaikissa Petite Anse taustalla)

Itse sukellus tapahtui Stalk Patch -nimisellä sukelluspaikalla ja oli upea kokemus. Me nähtiin kymmeniä värikkäitä, erikokoisia ja toinen toistaan kauniimpia kalalajeja, joiden kanssa sai oikeasti uida kuin osana niiden parvea. Mä rakastan sukeltamisessa (muun muassa) sitä, että toisin kuin niin monessa muussa tilanteessa, silloin eläimet ei pakene sua. Ne tulee lähelle ja hyväksyy sut niiden kanssaeläjäksi. Haluan ajatella, että se johtuu siitä, että kalat ja muut merten asukkaat jotenkin aistii sen, ettei sukeltajat halua niille mitään pahaa. Me sukelletaan ainoastaan rakkaudesta merta kohtaan ja ehkä ne tietää sen. Kalojen lisäksi me nähtiin muun muassa harmaa riuttahai (juu, kala myöskin, mutta vaatii erikoismaininnan), jäätävän kokoinen kallionkolossa lymyilevä rapu, rausku ja kilpikonna (tosin mä näin kilpparin vain kaukaa). Mahtava kokemus! Ja merivesi oli ihan hullun lämmintä.

Ensimmäisen sukelluksen jälkeen mua alkoi sattua korva. Mulle on jostain syystä aina ensimmäisen sukelluksen alussa hirveän vaikea laskeutua ilman, ettei mun korvat ala sattumaan jo muutaman metrin syvyydessä, vaikka kuinka tasoittaisin (onko equalize edes suomeksi tasoittaa tässä yhteydessä... no, siitä kuitenkin yritän tässä selittää). Se helpottaa lopulta, ja helpotti nytkin, mutta sukelluksen jälkeen kipu tuli takaisin. En siis sukeltanut toista kertaa, kuten aluksi piti. Päästiin kuitenkin mukaan toisellekin sukellusreissulle, tällä kertaa snorklaamaan, hyppimään veneestä mereen ja ottamaan aurinkoa kannelle. Meidän dive master pyys meitä vielä seuraavallekin sukellukselle mukaan ottamaan aurinkoa (haha), mutta oltiin sen verran väsyneitä, että lähdettiin takaisin Castawaylle syömään ja katsomaan Brooklyn Nine-Ninea

Days 10 & 11

Kaks viimeistä päivää meillä oli jälleen käytössä vuokra-auto, jolla ajeltiin molemmat päivät rannalta toiselle. Tässä vuokra-autossa oli poltettu CD-levy, jota huudatettiin sitten koko kaksi päivää ja siitä tulikin aika nopeasti meidän Seychellien-soundtrack. Lauantaina me oltiin ensin Anse Intendancella ja rakastuttiin siihen ikihyviksi. Mun ehdoton lempiranta Seychelleillä! Mä kuvailin Intendancea enemmän jo yllä, mutta lisättäköön listaan vielä se, että siellä oli tosi hyvät snorklausmahdollisuudet. Kun lähtee vähän kauemmas rannasta, näkee jo yllättävän paljon kaloja. Ihan rannassakin on toki kaloja, mutta enemmän syvemmällä. 

Anse Intendancelta me mentiin Anse Takamakaan, mutta siellä oli nousuveden takia rantakaistale pienentynyt jonkin verran ja vedessä oli yhtäkkiä paljon levää (viime visiitillä ei ollut lainkaan), joten päätettiin seuraavaksi yrittää etsiä Anse Petite tai Anse Soleil. Ajeltiin jonkin verran (eli helvetisti) turhaan, käytiin jopa lounaalla välillä, mutta viimein me löydettiin Anse Soleil. Tää oli meidän ensikosketus Seychellien turistirysäpuoleen: Anse Soleil oli ensimmäinen meidän näkemä ranta, jolle oli rakennettu ravintola ja jossa oli biitsi täynnä turisteja. Tääkin on hyvä esimerkki siitä, kuinka vähän Seychelleillä on turismia: meidän viimeinen kokonainen päivä Seychelleillä ja vasta nyt me löydettiin paikka, jossa meille tuli turistiahdistus. Oltiin kuitenkin väsyneitä kaikesta ajamisesta ja helteestä, joten jäätiin Soleilille uimaan, nauttimaan auringosta ja ottamaan kuvia. Ja onhan se siis erittäin kaunis ranta, turisteja tai ei.

Rahaa on

Taidetta Anse Intendancella

Anse Soleil

Pysähdyttiin tänne syömään

 Anse Intendance, jolle kuvat ei kyllä anna mitään oikeutta. Tavallaan mietin, miten kehtaan edes laittaa näitä tänne tbh.

Hylätty ravintola Anse Intendancen parkkipaikalla

Viimeisen päivän viimeinen ateria näissä maisemissa (Surfer's Restaurant)

Meidän viimeinen päivä Seychelleillä koostui jälleen Anse Intendancesta, josta keräsin muistoksi itselleni hiekkaa ja sukelsin korallinpalasen. Rannalta me mentiin syömään Surfer's Restaurantiin, siitä Castawaylle vielä suihkuun (me oltiin jo kirjauduttu ulos, mutta Castawaylle on erilliset suihkutilat tätä varten) ja sitten lentokentälle (jossa btw myytiin Fazerin sinistä, omg). Meidän lento lähti kahdeksan maissa ja me saavuttiin Abu Dhabiin puolenyön jälkeen. Lento Berliiniin lähti kahden jälkeen, joten ei onneksi jouduttu odottelemaan kauaa. Berliinissä kone olisi aikaisin aamulla.

Day 12

Koko reissun vituttavin päivä. Ja no, ainoa vituttava. AirBerlin-viha ei ota laantuakseen, sillä meidän kone oli taas myöhässä. Kiirehdittiin terminaalista toiseen juoksujalkaa (kyseessä tosiaan kaksi eri rakennusta), jotta ehdittäisiin jatkolennolle Helsinkiin, mutta AirBerlinin check-in oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. Meitä jonossa edellä oleva suomalainen Reija, kertoi jonottaneensa itsekin jo yli tunnin, ja sen sijaan että virkailijoita olisi tullut lisää auttamaan ruuhkan kanssa, niitä oli vaan poistunut tasaisesti. Käsittämätöntä. Long, infuriating, human-despising story short, me ei ehditty koneeseen ja meidät siirettiin puoli kymmeneltä illalla lähtevälle lennolle. 

Meidän korvaus AirBerlinin mokasta: pussi, jossa oli vesipullo ja kaksi keksiä.

Luvassa oli siis yli 14 tunnin odotus lentokentällä ja mä purskahdin vaan itkuun. Mä olin odottanut kotiin pääsemistä niin paljon. En siksi, etteikö Seychelleillä olisi ollut aivan huikeeta, vaan siksi, että mulla on vaan maailman paras koti, avomies ja elämä. No, jotenkin se 14 tuntia sitten kului. Aluksi itkien ja ihmisiä vihaten (oli eräs tietty jonossa ollut amerikkalaisidiootti, jota erityisesti syytin kaikesta koska olen kypsä ja kohtuullinen ihminen), sitten korvaushakemuksia täyttäen, ranskalaisia syöden ja lopulta jopa läppä lentäen. Viimeinen tunti katsottiin Brooklyn Nine-Ninea ja sitten olikin aika lähteä kotiin. Vihdoin. Helsingissä AirBerlin toki mokasi vielä viimeisen kerran hukkaamalla Lauran matkalaukun taas. Ei voi muuta sanoa, kun että toivottavasti ei tarvi enää tällä lentoyhtiöllä liiemmin lennellä. Mutta ainakin oltiin kotona.

Huonoimmillaankin tää matka oli erittäin opettavainen pettymyksineen ja turhautumisineen, mutta pääasiallisesti tietysti vaan upea kokemus. Oon kiitollinen ja nöyrtynyt siitä, että sain kokea sellaisen hiomattoman timantin kuin Seychellit. Sen koskemattomuus, lahjomattomuus ja turismin vähäisyys oli huikeutta. Lazwa, lanmour ek lape, Sesel!