Seychellit (ja surprise Abu Dhabi), päivät 1-5

Day 1

Tää reissu alkoi aivan helvetin mallikkaasti, me nimittäin myöhästyttiin meidän viimeiseltä jatkolennolta. Eli kiitos AirBerlin siitä, että meillä meni ensin lähtöön puoli tuntia kadonneen matkalaukun takia ja sitten pidettiin vielä tunnin tankkaussessio Romaniassa. Tuloksena meidät siirrettiin seuraavan aamun lennolle, joten jäätiin melkein vuorokaudeksi Abu Dhabiin. Onni onnettomuudessa oli kuitenkin se, että meidät majoitettiin ilmaiseksi upeaan viiden tähden hotelliin nimeltä Royal Rose, minkä lisäksi myös lentokenttäkuljetukset sekä aamiainen, lounas ja illallinen oli ilmaisia. Nice. Yhteinen tragedia toi meidät myös yhteen muiden lentonsa missanneiden kanssa (itse asiassa erittäin moni meidän lennolta myöhästyi jatkolennoltaan) ja kaverustuttiin irlantilaisen Richien ja tanskalaisen Marian kanssa. 

 Kuvia meidän fancy pants Royal Rosesta. Pahoittelut kuvien suttuisuudesta.

Maisemat meidän 12. kerroksen ikkunasta

"Dude, none of this is cool." Tehtiin rossit meidän hotellihuoneelle koska reppureissaajalife.

Royal Rose ulkoa

Kattoterassin illallisbuffetti, kuvassa jälkiruokavalikoima ja Richien käsi

Sheikki Zayedin moskeija

UAE ei siedä noloja poseerauksia laisinkaan.

Illallisen jälkeen lähdettiin kolmestaan Lauran ja Richien kanssa tutkimaan Abu Dhabia, kun siellä kerran oltiin, ja päädyttiin sheikki Zayedin moskeijaan, eli Arabiemiirikuntien suurimpaan moskeijaan. Kuten kaikki siinä maassa, myös kyseinen moskeija oli erittäin suureellinen ja vaan valtava. Ja totta kai myös tosi kaunis. Saavuttiin paikalle vasta illalla, joten ulkopuolta somisti upea sininen valaistus. Mutta eihän sitä voi siitä kaikesta hienoudesta huolimatta olla ajattelematta, että jaahas, UAE taas näyttää, miten paljon rahaa heillä on. Moskeijaan ei muuten päässyt sisälle ilman abayaa, joten päästiin kokeilemaan sellaisiakin yllemme. Vielä villimpi kokemus oli ottaa kengät pois tietyissä osissa moskeijaa.

Day 2

Aamupäivällä saavuttiin tasokkaan Etihadin lennolla vihdoin Seychelleille. Mulle lento oli ehdottomasti yksi mieluisimpia koskaan: etenin kirjassani mukavasti, katsoin soman Moanan (joka oli aika sopiva leffa katsoa matkalla juuri Seychelleille) ja sain todella hyvän aamupalan, vaniljaleipää, marjahilloa, sämpylää, hedelmiä ja kahvia. Nam. Lentokentällä meitä kohtasi seuraava vastoinkäyminen: Lauran matkalaukku oli hukassa. Pienen säätämisen jälkeen päästiin äänekkäältä lentokentältä kuitenkin taksiin (joka oli muuten Suomen hintaluokkaa, eli ei halpa) ja meidän Seychellien-kotiin, Castaway Lodge -nimiseen itsepalvelumajoitukseen. Me köyhät budjettireissaajat oltiin tietysti varattu koko paikan halvin asunto, a budget studio, joka oli erittäin soma, merellisesti sisustettu ja tilavampi, kuin mitä mä olin odottanut. Mutta toki vessan heiluriovesta puuttui kahva ja verhottomasta suihkusta avautui näkymä keittiöön.

Kun oltiin asetuttu taloksi, oli tietysti vuorossa ruoka. Eli matkamme kävi naapurissa sijaitsevaan kauppaan, jota paikalliset luonnehtivat kiinnostavasti nimellä shopping center, kun kyseessä on noin Salen kokoluokkaa oleva marketti. Sieltä löytyi kuitenkin suurin piirtein kaikki tarvittava perussafka (paitsi kaura- tai soijamaito). Meidän loppuilta meni tutustuessa meidän kotiseutuun, Pointe au Seliin, jolloin teiden vaarallisuus tuli meille selväksi. Kävelyteitä ei meidän huudeilla yksinkertaisesti ollut, vaan siellä käveltiin autotien vierustaa. Ja liikenne on suhteellisen vauhdikasta, joten oltiin aluksi melko kauhuissamme. Edes ojia joihin syöksyä ei ole, vaan teitä vierustaa toisella puolella meri ja toisella puolella tiheät pusikot -- sun on siis oikeasti pakko kulkea autotiellä.

Tutkimusmatkan päätteeksi saatiin ensikosketus paikallisten ystävällisyyteen, kun kaksi miestä tarjosi meille kyytiä takaisin Castawaylle niiden pick-up truckin lavalla, jossa matkusti meidän seurana söpö mutta vähän länkisäärinen koira.

"Elina ja ostoskori" -kuvien määrästä voisi päätellä, että kauppaan oli pitkäkin matka, mutta oikeasti siihen meni pari minuuttia.

Seychellien-koti! Kämppä oli ihana myös sisältä, vaikka en ottanutkaan siitä kuvia.

Maisemia kodin (semi-)välittömästä läheisyydestä

Fun fact: Laura osti tän paidan Abu Dhabista, jotta pääsisi dirhameistaan eroon. 

Illalla Bruce kutsui meidät mukaan viettämään iltaa sen kalastaja-kavereiden kanssa ja meillä oli tosi hauskaa! Erityisesti amerikkalainen Jared ja eteläafrikkalainen Gary vietti meidän kanssa tiiviisti koko illan ja kertoi juttuja työstään kalastajina ja siitä, millaista on asua Seychelleillä. Molemmat tykkäsi asua Seychelleillä, mutta paikallisten laiskuus oli kuulemma joskus ärsyttävää. Seychelleillä on kuulemma paljon työttömyyttä. Ilta kului juoden, jutellen ja tanssien, ja Jaredin kanssa pääsin puhumaan myös Portlandista, joka on meille molemmille rakas kaupunki. Kotimatkalla Bruce kertoili lisää Seychelleistä ja saatiin muun muassa kuulla, että rattijuoppous on erittäin yleistä ja sitä katsotaan joskus jopa läpi sormien. Koko matkan ajan saatiin eri tavoin todistaa tätä paikallisten  kenties liiankin lepiä elämäntyyliä.

Days 3 & 4

Niputan nää päivät tässä yhteen, koska molemmat koostui periaatteessa vain yhdestä tekemisestä. Kolmantena päivänä me lähdettiin läheisimmälle tunnetummalle rannalle, Anse Royalelle, vaikka sää olikin pilvinen. Seychelleillä sataa ympäri vuoden, joten pilvisiä päiviä voi reissulla olla vaikea välttää. Rannalla oli meidän lisäksi vain yksi kaukana siintävä pariskunta (Seychelleillä on erittäin helppo löytää rauhallinen tai jopa ihan yksityinen pieni rantakaistale) ja siellä täällä, vähän kauempana rannasta puiden katveessa, paikallisia piknikkeilijöitä. Piknikit on paikallisille tärkeä juttu: niitä pidetään lauantaiaamusta sunnuntaiyöhön rannoilla isoissa porukoissa, ja ilmapallot, ulkovalaisimet, pöydät ja tuolit, stereot ja grillit raahataan kaikki mukaan. Joka puolelta kuului reggae-henkistä musiikkia ja ihmisten naurua. Itse ranta oli täynnä erivärisiä rapuja ja vesi oli niin lämmintä, että se tuntui melkein oudolta. Ilman lämpötila oli ehkäpä 27 astetta ja veden 29. 

 Ainoa kuva, joka Anse Royalella otettiin. Säästä silmittömästi nautiskelemassa.

Hello, it's me (ja Laura)

Meidän pihamaalla asusteli myös kaksi jättiläiskilpikonnaa.

Allaspäivä ft. Lauran hattu (jonka se kuulemma on nyt jo myymässä pois, eli hyvä ostos oli)

Neljäs päivä me vietettiin melkein kokonaan uiden, kuunnellen musiikkia ja ottaen aurinkoa yhden Castawayn huvilan altaista. Bruce antoi meidän viettää koko päivän siellä, koska huvila oli tyhjillään ja seuraavat asiakkaat oli tulossa vasta seuraavana päivänä. Myös Bruce liittyi meidän seuraan myöhemmin ja toi mukanaan kylmää valkoviiniä. Täydellinen hellepäivä. Ainoa miinus päivälle oli torakka, joka löytyi meidän kylppäristä illalla. Se oli ällöttävää ja kamalaa. Meidän huoneen seinillä kipitteli välillä liskoja ja se oli meille ihan ok, mut torakka. Onneks ei nähty muuta kuin se yksi koko reissun aikana. Laura vangitsi sen muovipurkkiin ja toimitti purkin asiallisesti respaan odottelemaan aamuvuorolaisia.

Day 5

Tän päivän big plan oli ottaa bussi pääkaupunkiin Victoriaan ja varata sieltä päiväretki La Digueen ja Prasliniin, Seychellien kahteen muuhun isompaan saareen. (Systeemi toimii jopa niin hyvin, että retki on pakko varata toimistossa kasvotusten.) Tää retki oli meille tärkeä ja must, koska La Diguella sijaitsee Anse Source D'Argent, maailman kuvatuin ja kuulemma kaunein ranta. Praslinissa puolestaan sijaitsee Anse Lazio, toinen upea ranta. Näitä pidetään yleisesti Seychellien kauneimpina rantoina, eli totta kai me haluttiin nähdä ne molemmat. Praslinilla sijaitsee lisäksi Vallee de Mai -luonnonpuisto, jossa pääsee ihailemaan eläin- ja kasvilajeja, joita ei elä missään muualla kuin Seychelleillä.

Laura bostailemassa kodin edustalla

Pääkaupunki Victoria

Bussimatkat Victoriaan ja takaisin oli meidän reissun viimeiset bussimatkat. Seychellien busseja ja bussiyhteyksiä kehutaan todella paljon, koska ne kattaa koko saaren ja niitä kulkee todella usein. Yksi bussimatka maksaa 5 rupiaa, joka on euroina noin 35 senttiä. Budjettimatkailijan unelma, eikös juu? No ei sentään. Bussit kiitää jumalatonta vauhtia mutkikkailla ja kumpuisilla teillä ihan kallionjyrkänteiden viertä, joilla ei tietenkään ole aitoja. Jos sulle ei täpötäydessä, kuumassa bussissa riitä epämukavaa istuinta, saat mukavan kokovartalotreenin yrittäessäsi pitää tasapainoa yllä bussin keikkuessa ja vaappuessa. Bussikuskit on myös tyyliin ainoita paikallisia, jotka on helvetin epäystävällisiä. Bussikuskien ja passintarkastajien epäystävällisyys lienee joku universaali juttu. Me todettiin meidän epämukavien bussimatkojen päätteeksi, että auton vuokraaminen oli meille the only way to fly. 

Victoria oli todella kaunis, vehreä, siisti ja soma pääkaupunki (ainakin ihan ydinkeskusta, me ei kovin laajaa tutkimusretkeä tehty). Suosittelen kaikille siellä vierailua -- tekemistä ei ehkä ole henkeäsalpaavan paljon, mutta se on muuhun maahan verrattuna mukavan erilainen kokemus. Ja maan pääkaupunki. Me kierreltiin Victoriaa vain vähän, koska oli ihan liian kuuma päivä reippailuun, mutta se on sen verran pikkuruinen, että saatiin kuitenkin hyvä kokonaiskuva.