Rooma & Cinque Terre

Day 1

Me saavuttiin Roomaan kolmen maissa ja otettiin lentokentältä juna Roma Terminin rautatieasemalle. Yhteydet lentokentältä Rooman keskustaan on tosi hyvät: sekä junat, bussit että shuttle kulkee useaan kertaan tunnissa ja niihin on helppo löytää. Rautatieaseman välitön läheisyys oli äänekäs ja vähän kaoottinen, ja lisäksi meidän offline-kartan osoittama reitti meidän hotellille sattui kulkemaan parin aika takapajuisen kadun läpi. Haisevia ja ylitsetursuavia roskiksia, maahan kaatuneita nesteitä, roskia, tööttäileviä autoja ja ihmisiä huutamassa toisilleen. Ei paras ensivaikutelma. Kun me kuitenkin päästiin meidän söpölle hotellille, kuunneltiin sen ystävällisen omistajan reissuvinkkejä ja rojahdettiin sitten hotellihuoneen isoon sänkyyn huilahtamaan, Rooma alkoikin tuntua paljon mukavammalta.

Hetken huilimisen jälkeen me lähdettiin syömään parin kulman takana sijaitsevaan pizzeriaan, jota Giovanni oli suositellut, nimeltään Pinsa e buoi dei. Aitoa italialaista pizzaa -- tätä kokemusta olin odottanut ja kauan. Ja oli muuten sen arvoista. Niin uskomattoman hyvää! Me tilattiin molemmat sama pizza, jossa oli muun muassa artisokkaa ja oliiveja. Me molemmat pidettiin täytteitä vähän outoina, eikä ihan meidän makuun, mutta haluttiin kuitenkin kokeilla jotain uutta. Onneksi kokeiltiin, sillä jopa ne pelottavat oliivit sopi makuelämykseen täydellisesti. Ainoa miinus ateriassa oli se, että sen päälle oli lisätty prosciuttoa ja keitetty kananmunan puolikas -- kumpaakaan ei oltu listattu pizzan täytteiksi menussa. Ilmeisesti liha on Italiassa niin itsestäänselvä ruoka-aines, ettei sitä kaikkialla koeta tähdellisesti ilmoittaa menussa. Me ei syödä lihaa eikä kananmunaa, joten ne tuli heivattua nopeasti lautasen reunalle. Valkoviini oli btw myös aivan ensiluokkaista!

Näkymä meidän kotikadulta

The streets of Rome

Koska kukaan ei varmaan tunnistanut, niin tässä siis Colosseum.

The streets of Rome 2.0

Vaikka me oltiin väsyneitä ja ilta oli aika pitkällä, me päätettiin kävellä vielä illallisen jälkeen Colosseumille, joka oli aika lähellä meidän hotellia. Tästä reitistä tuli meille erittäin tuttu, koska kaikki Rooman muut isommat nähtävyydet tuli tästä suunnasta kuljettuna Colosseumin jälkeen -- me siis käveltiin sen ohi useasti. Me saavuttiin Colosseumille illalla, joten kokemus oli aika ihana. Oli oikeasti todella vaikuttava hetki nähdä se rakennus ensimmäistä kertaa in the flesh. Ihmisiä ei ollut paljoakaan liikkeellä, mitä me ei osattu sillä hetkellä tarpeeksi arvostaa. Paikalla oli myös armeijan henkilöstöä, sillä Rooman muinaista keskustaa vartioi yötä päivää armeija terrori-iskujen uhan takia. Colosseumilta me käveltiin iltahämärässä läheiseen puistoon, jossa ihasteltiin kauniita puita, suihkulähteitä, niistä juovia koiria ja sitä, että me oltiin yhdessä Roomassa. Nähtiin toki myös tuhopolttoyritys ja sitä taltuttamaan suuntaavia poliiseja.

Day 2

Tähän alle on tulossa aikamoinen kuvaspämmi. Tää oli nimittäin meidän supertehokas turistipäivä -- käytiin läpi monet kuuluista nähtävyydet ja vähän sellaisiakin, joista ei mitään etukäteen tiedetty. Meidän alkuperäinen tarkoitus oli startata kierros superturistityyliin eli jonottamalla Colosseumiin, Palatinoon ja Roman Forumiin (näihin kolmeen pääsee siis samalla lipulla), mutta Colosseum-aukion näkeminen päiväsaikaan oli hieman luotaantyöntävä kokemus. Se ihmispaljous oli aivan käsittämätön. Turistien lisäksi oli kaupustelijoita joka lähtöön -- myytiin vesipulloa, selfie-tikkua, päivänvarjoa, hellehattua, leluja, koristekrääsää ja kalliimpia sisäänpääsylippuja. Lisäksi joka puolella oli roomalaisiksi vartijoiksi pukeutuneita miehiä, jotka veloitti viisi euroa yhteiskuvasta. Ja jonot oli valtavia. Ei haluttu jäädä sinne, joten jatkettiin matkaa Colosseumin ohi Via dei Fori Imperiali -katua pitkin, jolla itse asiassa oli myös paljon erilaisia myyjiä, mutta ei sentään niin puistattavan paljon kuin Colosseum-aukiolla.

Aamupalalla. Me itse asiassa päädyttiin aamiaiselle tähän samaan kahvilaan joka aamu.

Meidän huudeja

Rooman historiallista keskustaa Via dei Fori Imperiali -kadun varrella

Viktor Emanuel II:n monumentti eli Altare della patria, meidän lempirakennus Roomassa

Roomalaisia sotilaita jädellä monumentin edessä

The streets of Rome 3.0

Roomassa oli mielettömästi patsaita ja suihkulähteitä, pieniä ja suuria, mistä pidin tosi paljon. 

Tässä se tunnetuin suihkulähde, Fontana di Trevi. Tää väenpaljous <3

Espanjalaiset portaat ja väenpaljous

Tönöttävä turisti, osat I ja II. Ylemmässä sijainti Palazzo di Giustizia, alemmassa Altare della Patria.

Myös näissä kuvissa Palazzo di Giustizia eli oikeustalo

Yksityiskohta Ponte Sant'Angelosta eli enkelten sillalta, jota reunustaa siis molemmin puolin monta enkelipatsasta.

Pitkän päivän päätteeksi hyvää ruokaa, yas

Hieno such art -kuva Fox Gallerystä, josta ostin reissun ainoan tuliaisen, kettuaiheisen kangaskassin. Itselleni.

Yllä olevat kuvat antavat hyvän kuvan siitä, missä kaikkialla me pyörittiin. Kuvissa näkyvien paikkojen lisäksi me käytiin muutamassa suuressa puistossa ja Castel Sant'Angelon edustalla (enkelten sillan vieressä). Sitten kun pääsee yli turistipaljoudesta ja tyrkyistä myyjistä sekä suurkaupungin melusta ja kiireestä, Rooma on ihana. Joka puolella on vaikuttavaa arkkitehtuuria, erikokoisia ja -näköisiä suihkulähteitä ja patsaita, ja näyttäviä jäänteitä muinaisesta Rooman valtakunnasta. Ihmiset on ystävällisiä ja sää oli mitä ihanin. Kolmekymmentä astetta ja pilvetön taivas koko meidän reissun ajan. Mä en ole koskaan välittänyt arkkitehtuurista juurikaan, mutta ihastelin sitä Roomassa loputtomiin. Rooman kompakti koko oli myös plussaa -- kaikkialle pystyy kävelemään, vaikka hyvät kengät onkin ehdottomat. Illalla me käytiin läheisessä ruokakaupassa ostamassa persikoita, kirsikoita ja kokista ja vetäydyttiin rättiväsyneinä sänkyyn katsomaan Frendejä. Tästä kehkeytyi jokailtainen setti.

Day 3: Cinque Terre

Meidän juna lähti aikaisin aamulla La Speziaan ja matka oli tosi miellyttävä. Meillä oli liput ensimmäisestä luokasta, joten saatiin mukavat paikat melkein tyhjästä vaunusta. Maisemat oli upeita ja niiden tuijotteleminen nelisen tuntia ei ollut mikään ongelma. Syötiin aamupalaksi capuccinoa ja croissanteja (parasta) ja iloittiin taas siitä, että oltiin vihdoin yhdessä reissussa. La Speziassa me ostettiin heti juna-asemalta yhden päivän Cinque Terre -junapassit, joilla voi matkustaa loputtomasti La Spezian ja Cinque Terren kylien välillä ja hintaan kuuluu myöskin lippu itse patikointireitille, jossa on siis lipuntarkastaja reittien alku- ja loppupäässä. La Spezia oli erittäin soma ja kodikas pieni kaupunki ja siellä kävellessä meille tuli erittäin vahvasti sellainen olo, että meidän olisi pitänyt viettää enemmän aikaa tässä päässä kuin Rooman päässä. Me käveltiin ensin La Spezian rantaan syömään ja ihastelemaan, ja siitä meidän vuokra-asuntoon. Asunto oli erittäin vaikea löytää ja oltiin perille päästyämme hikisiä, uupuneita, huohottavia ja punaisia. Vaihdettiin nopeasti hikiset vaatteet pois ja soitettiin taksi viemään meidät takaisin rautatieasemalle. Kello oli tässä vaiheessa jo kaksi, joten ei haluttu tuhlata enää yhtään aikaa.

Reissukavereista parhain <3

Ihana La Spezia ja välissä sekalaisesti kuvia myös meidän somasta asunnosta.

Monterosso, josta meidän patikointi starttasi. Monterosso on Cinque Terren kylistä suosituin lomakohde.

Kuvia patikoinnilta, vaikka eihän nää anna oikeutta sille todelliselle kauneudelle. Alimmassa kuvassa Vernazza.

Vernazzan ranta, jossa levättiin patikoinnin jälkeen.

Patikointi é hardcore

Me otettiin juna suoraan Monterossoon, joka on La Speziasta kauimpana ja yleisemmin se kylä, jonne patikointi päätetään. Tämä siksi, että patikointi muuttuu vaikeammaksi Riomaggioresta aloitettaessa ja ilmeisesti ihmisten mielestä on kätevämpää aloittaa kevyesti. Monterossosta Vernazzaan vievä patikointireitti on siis melko yksimielisesti koettu kaikkein vaikeimmaksi reitiksi Cinque Terrellä. Se on kuitenkin melko yksimielisesti koettu myös upeimmaksi maisemiltaan, joten se oli meille selkeä aloituspiste. Ja itse asiassa Riomaggioresta alkava reitti Manarolaan, nimeltään Via del Amore eli "rakkauden tie", se reiteistä kepein, oli suljettu meidän ollessa siellä, eli ainoastaan  reitti Monterosso - Vernazza - Corniglia oli edes kuljettavissa. Me sovittiin, että patikoidaan ainakin Monterossosta Vernazzaan ja päätetään Cornigliaan patikoinnista vasta Vernazzassa.

Meillä meni noin kaksi tuntia patikoida Monterossosta Vernazzaan ja vaikka se oli vaativaa, oli se myös todellakin sen arvoista. Alussa oli älyttömän jyrkkien vanhojen kivisten portaiden nousua varmaan 20 minuuttia kaikkiaan, joka oli erityisen raskasta 30 asteen helteessä. Me pysähdyttiin tänä aikana useammin kuin koko loppupatikoinnin aikana yhteensä. Nää maisemat oli kuitenkin alusta loppuun huikeita, katsoi sitten kauas tai lähelle. Meitä ympäröi turkoosi meri, vehreät metsät, kallioiset rannat, somat ja älyttömillä paikoilla sijaitsevat sitruunapuutarhat, jaloissa vilisi pikkuliskoja ja olipa siellä myös kodittomia kissoja varten rakennettu pieni kissakylä, jossa oli koppeja ja ruokaa, jota patikoijat sai antaa kissoille. Tää oli ehdottomasti mun tähänastisia suosikkipatikointeja -- erittäin palkitseva sekä maisemien että vaativuuden puolesta. Netissä varoiteltiin, että reitti olisi vilkas, mutta me kyllä koettiin, että ihmisiä tuli vastaan ihan sopiva määrä. Aivan ihana, ihana kokemus, johon olisi pitänyt varata useampi päivä. Me pysähdyttiin Vernazzan rannalle levähtämään ja kohtalo päätti meidän puolesta, jatkaako Cornigliaan vai ei: Nånders astui uidessaan merisiilin päälle, joka teki kävelyn aika tuskaiseksi. Siispä syötiin ihanassa auringonlaskussa hyvää pastaa illalliseksi ja otettiin juna La Speziaan.

Day 5

Mä skippaan nyt päivän neljä, koska se koostui lähinnä matkustamisesta La Speziasta Roomaan sekä ylenpalttisesta check-outin odottelusta vuokra-asunnolla. Viimeinen päivä meni pyöriessä ympäri Roomaa -- me päätettiin kävellä Vatikaanivaltiolle ja päättää sitten siellä, mennäänkö sisään vai ei. Matkalla tuli nähtyä taas kaikkea kivaa uutta ja huomattiin myös, että Rooma oli ehtinyt jo tässä pienessä ajassa tuntua todella tutulta ja selkeältä. Pietarinaukiolla me päätettiin nopeasti, ettei mennä pällistelemään Vatikaanivaltion museoita (ainoa keino päästä Vatikaaniin on maksaa lippu museoihin, joiden lisäksi on hyvin vähän alueita, joilla turistit saavat vierailla), koska ne jonot oli täälläkin jotain ihan järkyttävää. Ei haluttu tuhlata meidän viimeistä päivää ja ihanaa ilmaa jonottamiseen. Niinpä tää päivä meni vaellellen ihan meidän oman fiiliksen mukaan pitkin Rooman katuja, pysähtyen kun löydettiin jotain kiinnostavaa tai löydettiin söpö puistonpenkki, jolla lepuuttaa hetki jalkoja. Meillä oli aikainen herätys, joten mentiin nukkumaan hyvissä ajoin, kaikki pakattuna. 

En muista tän paikan nimeä, mutta tää oli yks viimeisiä, joissa reissun aikana vierailtiin.

Pietarinaukio, jonka vieressä sijaitsee Vatikaanivaltio. Jono sinne kulkee tuolla pilareiden välissä ja oli jäätävän pitkä. 

 Tiber-joki ja vesi melkein yhtä kaunista kuin Aurajoen

Matkan ainoat gelatot... #someragrets

Mun naama eli paras lopetus blogimerkinnälle koskaan

Tässä merkinnässä on mennyt aivan luvattoman kauan taas -- tästä matkastahan on jo yli kuukausi aikaa. Mä olen tässä välissä käynyt kääntymässä jo Maltallakin, josta ei kuitenkaan ole tulossa merkintää. Kirjoitan vielä viisi vinkkiä -blogimerkinnän Cinque Terrelle matkaa suunnitteleville ja yritän saada sen kasaan lähipäivinä. Muuten menee ehkä liian noloksi. Roomasta saatan laittaa samaan merkintään viisi jotain, mutta en usko laittavani viittä vinkkiä, koska se tuntuu kohteena olevan monelle niin tuttu. Va be, ciao! (Sain muuten käyttää toooosi paljon italiaa matkalla, parasta!)

Comments