perjantai 8. tammikuuta 2016

5 vinkkiä: Dubai

Nyt kun päiväkohtaiset Dubai-löpinät on saatu rustailtua, on aika palata sen suloiseen lämpöön vielä matkavinkkien muodossa. Eli tässä postauksessa annan viisi vinkkiä tai vinkintapaista Dubaihin lähtijöille ylijääneiden reissukuvien siivittämänä. Sit mennää…

1) Taksien käyttö
Dubaissa välimatkat on todella pitkiä, minkä edessä me turvauduttiin takseihin. Taksit on huomattavasti edullisempia kuin Suomessa: meidän pisin ja siten kallein taksimatka oli 45 minuuttia ja maksoi meille 25 euroa. Yleensä meidän matkojen hinnat oli 11-30 dirhamia, mikä tekee 3-7 euroa. Taksin saa napattua helposti kadun varrelta melkein mistä tahansa, tosin tietyillä alueilla takseista on kova kilpailu (I'm looking at you, JBR) ja taksia voi joutua odottamaan pidempään. Jos JBR:n aluetta ja isoja ostoskeskuksia ei oteta lukuun, me jouduttiin ihan enimmillään odottelemaan taksia ehkä viisi minuuttia. Voin siis lämpimästi suositella takseja Dubaissa matkustavalle. Kannattaa muuten huomioida se, että takseissa käy ainoastaan käteinen. Älkääkä muuten säikähtäkö, kun kuski laittaa taksin ovet lukkoon matkan ajaksi -- se on yleinen käytäntö.


Dubai Marina

Al Mamzar Beach Park

2) Kulttuurieroja ja kielimuuria on turha jännittää
UAE on islaminuskoinen maa ja se toki näkyy katukuvassa myös Dubaissa, mut sanoisin Dubaita silti erittäin länsimaalaiseksi kaupungiksi, jossa turisteihin ollaan totuttu ja ei-islaminuskoisten maahanmuuttajien määrä on valtava. Tää tekee Dubaista myös todella kansainvälisen kaupungin ja englannilla pärjää ihan kaikkialla. Aksenteista voi välillä toki olla vaikee saada selvää. Käytännössä islamilaisuus (tai oikeammin päätös kunnioittaa paikallista kulttuuria ja/tai välttyä sakoilta) vaikuttaa lähinnä pukeutumiseen, julkisiin hellyydenosoituksiin (ei pussailua, kuhertelua tai kähmimistä) ja alkoholinkäyttöön, joka on sallittua vain tietyissä ravintoloissa. Lisätietoa: Dubai Etiquette and Code of Conduct.

3) Pukeutuminen Dubaissa
Vaikka Dubaissa ollaan todella totuttuja länsimaisiin turisteihin, kannattaa bikinit ja minishortsit jättää rannoille ja muille auringonottopaikoille. Yleinen sääntö on, että naisten vaatteiden tulisi peittää olkapäät ja polvet, mutta monilla turisteilla (myös allekirjoittaneella) oli usein peitettynä vain jompikumpi. Se tuntui olevan melkein kirjoittamaton sääntö, eikä se aiheuttanut mun havaintojeni perusteella minkäänlaista pahennusta. Näin ainoastaan yhden ihmisen pukeutuneen minishortseihin ja pieneen toppiin muualla kuin rannalla, ja kyseinen sankari pisti aika pahasti silmään muuten asiallisesti pukeutuneesta turistipaljoudesta. Sanoisin siis, että soveliaan asun valitsemiseen riittää maalaisjärki ja hyvä maku. Pashmina on muuten hyvä lisävaruste, jos asu tuntuu muuten liian paljastavalta. Lisätietoa: Dubai Dress Code.

Selfie time

Me ihastuttiin tähän kuvaan niin paljon, et aiotaan kehystää tää :D

Dubai Marina näissäkin

Kite Beach ja kaukana siintää Burj Al Arab

4) Huomioi turistivero
Dubaissa on otettu käyttöön 20% turistivero (kulkee nimellä hospitality fee), joka lisätään majoituksen hintaan. Tällä on tarkoitus rahoittaa vuoden 2020 maailmannäyttely. Me ei tiedetty tästä yhtikäs mitään, joten hotellia maksaessa meitä läpsäistiin mukavalla pikku yllätyksellä, kun hintaa tulikin kolmisensataa lisää siihen, millä hinnalla oltiin huone varattu. Kannattaa siis ottaa tää huomioon hotellia varatessa ja selvittää, onko vero jo sisällytetty majoituksen hintaan.

5) Al Mamzar Beach Park
Meidän lempirannaksi nousi kirkkaasti Al Mamzar Beach Park, josta kerroin tässä postauksessa. Suosittelen paikkaa ihan kaikille! Ihanan rauhallinen, kaunis, maisemat on upeita ja tekemistä on paljon. Ainoa miinus meille tässä paikassa oli se, että se oli kaukana meidän hotellista ja näin ollen juuri se yllä mainittu kallein taksireissu, 25 euroa per suunta. Jos me majoidutaan seuraavalla kerralla eri hotellissa (joskaan ei välttämättä majoiduta), sen tulee ehdottomasti olla lähempänä Al Mamzaria, että voidaan käydä täällä enemmän. Loved it. Alla olevat loput kuvajämät on kaikki Al Mamzarista.

torstai 7. tammikuuta 2016

Dubai, päivät 9-13

Day 9

Tänään vuorossa oli PADI Open Water Diver -kurssin toiseksi viimeinen osio eli kaksi ensimmäistä avovedessä tapahtuvaa sukellusta. Me saatiin jälleen uusi ohjaaja tälle päivälle, eteläafrikkalainen Shane, josta tuli meidän molempien lemppari. Ihana tyyppi, jolla oli selkeät ohjeet (aksentista huolimatta) ja jonka kanssa oli turvallinen & varma olo sukeltaa 12 metriin hieman sameassa vedessä. Me sukellettiin lentokoneen hylkyyn Atlantis The Palmin edustalla ja bongattiin paljon kaloja (mm. enkelikaloja ja kultapiikkimakrilleja), merikäärme ja rausku! Oli sanoinkuvaamattoman upea kokemus! Rakastuin. Pilates on ehdottomasti saanut sukelluksesta kilpailijan mun suosikkilajina.

Hetki sit heränneet jumittajat ennen veneeseennousua...

Eka sukellus takana!

Kaks sukellusta takana ja päivä pulkassa! <3 Saatiin vihdoin myös ikiomat sukelluslogit.

Sukelluksen jälkeen mulla särki vähän korva ja Lauralla heitti päästä, ja oltiin muutenkin väsyneitä ja seitinohuesti palaneita auringosta, joten päätettiin jäädä illaksi ihan vaan hotellihuoneeseen katsomaan Frendejä, kuvaamaan kavereille videomoroja ja syömään sipsejä… Evening well spent!

Day 10

Me herättiin sateiseen ja pilviseen aamuun ja saatiinkin pian tekstari sukelluskeskukselta, että meidän sukellus oli peruttu sään takia. Oltiin säähän ja peruuntumiseen pettyneitä, koska meidän sertifikaatin saaminen vielä tällä reissulla keikahti heti vaakalaudalle: meillä oli enää yks kokonainen päivä reissua jäljellä ja jos sillonkaan ei sää olis suotuisa, no certificate for us.

Laura ihastelemassa meidän sateista ghettoa

Jälleen asukuva koska I gotta

Aina löytyy aikaa parille (sadalle) selfielle.

Mitä tehdä Dubaissa, kun sukellus ja biitsi on molemmat sään takia pois laskuista? Mennä abouttiarallaa kymmenennen kerran reissun aikana shoppailemaan, obviously. Tällä kertaa me pyydettiin taksi viemään meidät Ibn Battuta Shopping Mall -nimiselle ostarille, joka on itse asiassa alle vartin kävelymatkan päässä meidän hotellilta. Sitähän me ei tiedetty, joten istuskeltiin tulvivalla kadulla räpiköivässä taksissa ja maksettiin sen takia kyydistä ylihintaa. Good times. Sade oli loppunut kun me vihdoin viiden aikaan möyrittiin ostarin uumenista takas ulkoilmaan, joten oltiin sporttisia as fuck ja käveltiin takas hotellille.

Näkymät taksin ikkunasta (kuva pihistetty Lauralta)


Ibn Battutassa on kuusi samannimisen löytöretkeilijän reittejä symboloivaa aluetta: Andalusia, Kiina, Egypti, Persia, Intia ja Tunisia. Kooltaan Ibn Battuta on paljon pienempi kuin Dubai Mall (yli 270 kauppaa vs. yli 1200 morjestaaa) ja Mall of the Emirates, ja vaikka se kuulosti paperilla kauheen hienolta, ei me oltu mitenkään erityisen impressed myöskään arkkitehtuurista. Ihan kiva. Ibn Battuta oli myös huomattavasti rauhallisempi. Siellä oli kuitenkin pari sellasta kauppaa, joista tykkäsin tosi paljon ja joita en näistä edellä mainituista hirmuista löytänyt: La Vie En Rose, Splash ja Hunkemöller. Ilmeisesti Dubai Mallista kuitenkin itse asiassa löytyy kaksi ensin mainittua, but one does not simply find what one's looking for at Dubai Mall…

Osa mun reissulla kerääntyneistä ostoskasseista. En oo varma onko mulla nyt ihan tarpeeks VS:ää ja Hollisteria.

Bongasin mun ostosten joukosta värijatkumon, johon mun lomakirjakin sattu maagisesti mätsäämään.

Mun rintaliiviostokset. Kaikille löytyy myös ihana alaosa, mut tää oli nätimpi näin.

Loman shoppailut on nyt sit tehty. Oon luultavasti vähän keulinut sen suhteen, mut meni jo. Oon iloinen mun ostoksista: panostin laadukkaisiin alusvaatteisiin ja meikkeihin, ja ostin vaatteita ainoastaan kaupoista joita Suomesta ei löydy. (No okei, saatoin ostaa villapaidan New Yorkerista.) Dubai on hintatasoltaan Suomen luokkaa ja kuulemma esimerkiks New Yorkissa shoppailun jälkeen Dubain mahdollisuudet ei tunnu muutenkaan missään, mut sen ostoskeskukset on kyllä kokemisen ja näkemisen arvoisia, ja jos se New York on tullut missattua (kuten täällä), kyllä tää Dubaikin jossain tuntuu!

Day 11

No PADI Open Water Diver certificate for us… Ei kuultu sukelluskeskukselta aamulla mitään, joten meidän täytyy suorittaa kurssin kaks vikaa avovesisukellusta myöhemmin. Itselle hiipi mieleen heti keväinen Israel, joten täytyy perehtyä siihen mahdollisuuteen tässä lähiaikoina! Päätettiin sitten lähteä kolmannen kerran reissun aikana JBR:lle, mikä on outoa, koska se oli ehkä meidän vähiten suosikki niistä rannoista joissa ollaan oltu. Se on kuitenkin lähimpänä meidän hotellia ja ollaan yritetty elää tässä loman loppupuolella vähän säästeliäämmin.

Taksi ajoi meidät tällä kertaa rannan eteläpäähän, kun kaksi ensimmäistä vei meidät pohjoisrannalle. Tää oli kiva twisti, koska eteläranta oli sekä rauhallisempi että lähempänä meidän hotellia kuin pohjoisempi veljensä. Sää oli vähän pilvinen, mutta pääasiallisesti kuitenkin ihanan helteinen ja onnistuttiin molemmat ihan vähän palamaankin.


Illalla haluttiin vielä tehdä jotain viimeisen illan kunniaksi ja päätettiin käydä syömässä meidän hotellin vieressä sijaitsevassa New Midnght Café & Restaurantissa, jonka ohi oltiin hurauteltu taksilla joku parikymmentä kertaa ja aina mietitty, että tuolla vois käydä, muttei oltu vielä saatu aikaiseksi. Kuvailisin paikkaa sanoin hidden gem. Todella edullinen, loppujen lopuksi melko syrjäisellä paikalla (Discovery Gardens, eli meidän naapurusto, on keskustan länsilaitamilla eikä sen takia erityisen vilkas verrattuna ydinkeskustaan), tunnelmallinen, viihtyisä, ja henkilökunta oli ihanan auttavaista ja tuttavallista. Ihana, vaatimaton yllätys, joka piilotteli ihan meidän nenän alla koko loman. Kyllä meitä harmitti, ettei oltu käyty aiemmin -- niin hyvin me viihdyttiin. Juuri sellainen paikka, mihin kerääntyä kaveriporukalla istumaan iltaa. Polteltiin shishaa (jota ei kumpikaan oltu kokeiltu sitten Provinssirockin 2008...) ja kilisteltiin Diet Pepsiä onnistuneelle lomalle ja sen ihanalle päätökselle.

Ne on trendejä mitä mä luon

Day 12

Lähdettiin vielä viimeisen kerran rannalle ennen lentokentälle laahautumista ja kyllä kannatti. Sää oli taas aivan täydellinen ja mä vaan tarvitsin sen viimeisen meressä pulikoimisen ennen hyiseen Suomeen palaamista. Ihanaa. Syötiin lounas rantaravintolassa ja lähdettiin hotellin kautta lentokentälle. Meillä oli taas välilasku Kiovassa ja jatkolento Helsinkiin lähti vasta seuraavana päivänä. Luvassa oli mun elämäni toinen ja toivottavasti viimeinen yö Kiovassa.

 Toi rakennustyömää on aikamoinen eye sore, mut menköön…

Ja tähän väliin änkeän tälläsen todella omaperäinen biitsiotoksen, jonka kaltaisia ei muilla olekaan.

Laura odottelemassa lounasta

Kiova… what can I say? Jäätävää. Enkä mä puhu nyt ainoastaan säästä. Me saavuttiin yhdentoista aikoihin meidän hostellille, joka oli niin visusti ghettomaisen sisäpihan uumenissa, ettei löydetty sitä ilman paikallisten apua. Oven avasi unesta herännyt kärttyinen nainen joka ei puhunut englantia. Se herätti (oletettavasti) miehensä, joka oli hirmuisen mukava ja englantia osaava, ja se kertoi meille että oltiin väärässä rakennuksessa mutta oikeessa hostellissa. Se käveli meidän kanssa hyisessä säässä oikeeseen rakennukseen ja puhui meille mukavia, huolehti meidät perillä oikean ihmisen puheille ja varmisti, että kaikki oli kunnossa. Lupasi tilata meille taksinkin aamulla. Ihana mies!

Meidän huone oli aika järkyttävä. Pieni ja kylmä koppi, jossa oli yks parisänky, hometta ikkunanurkissa ja sängyn lisäks vaan nojatuoli & pöytälamppu (vaan ei pöytää), jota ei edes saatu seinään koska meidän huoneessa oli yks pistorasia ja meidän molempien kännykät piti ladata. Saatiin sentään puhtaat liinavaatteet peittämään laikkuiset petivaatteet. Meillä oli yks peitto, joten me nukuttiin saman peiton alla kaikki vaatteet päällä vieretysten, Lauralla oli kaulaliina ja mulla pipo. Mä pidin mun kaulaliinaa kolmantena peittokerroksena. Muualta hostellista kuului koko yön kuorsausta, natinaa ja huutoa. Meidän neuvostoyö. Never forget.

Day 13

Me herättiin voitonriemuisina siitä, että se yö oli selätetty. Meidän piti enää pestä hampaat likaisessa vessassa ja hommata taksi, joka sekin oli uskomattoman turhauttava, kielimuurin ja henkilökunnan välinpitämättömyyden hidastama rumba. Loppujen lopuksi saatiin kahdelta hostellin asukkaalta apua. Ne soitti meidän puolesta taksin, odotti sitä meidän kanssa ja kerto taksikuskille ukrainaksi että meidän piti ennen lentokentälle menoa päästä nostamaan rahaa, koska meillä ei ollut enää yhtään hryvniaa (ja takseissa ei käy kortti). Ukrainassa voi maksaa myös euroilla, mutta mä olin laittanut meidän viimeiset edellisen illan taksiin. Kiitos näille ihanille yksilöille sekä edellisiltaiselle miehelle avusta, ties miten kaikki olis mennyt ilman teitä!

Näkymät meidän hostellihuoneen ikkunasta, jotka oli oikeesti aika tunnelmalliset.

Päästiin vihdoin lentokentälle (minkä johdosta piti tehdä ihan fist bump) ja syömään!

Ukrainan kylmyys oli järkyttävää, koska me autuaat lomalaiset oltiin jo ehditty unohtaa miltä kylmä edes tuntuu, mut Suomen kylmyys oli jotain aivan käsittämätöntä sontaa. Huh. Mulla oli nahkatakki ja Lauralla farkkutakki, koska "ei siellä nyt niin kylmä ole." Ajateltiin, että kyllä autoon nyt ehtii kipittää jäätymättä. Juuuu. Mun kädet särki kivusta, kun mä raahasin paljain kätösin mun uskollista matkakumppania (matkalaukkua, en Lauraa) perässäni ja hoin, arvokas nainen kun olen, hysteerisenä v-sanaa kunnes pääsin sisälle autoon. Huuhh.

Matkalla kotiin sain ehti seuraavalle päivälle sijaisuuden Norssilta, joten mun ensimmäinen kokonainen päivä back in the Finnish soil meni reissatessa Turkuun töihin ja takaisin äidin luo. Lauantaina mä muutan takaisin Turkuun ihan "lopullisesti" ja palaan urheana gradun ja tenttilukemisen pariin, koska tän loman jälkeen mulla on siihen paljon voimaa ja puhtia. Kiitos Dubai ja kiitos Laura. I love you both!

lauantai 2. tammikuuta 2016

Dubai, päivät 5-8

Day 5

Meidän toinen allassukelluspäivä oli piiitkä, melkein kahdeksan tuntia, ja sisälsi neljä viidestä allasukelluksesta. Meidän ohjaaja oli suurin piirtein meidän kanssa samanikäinen Mike, joka oli kotoisin Skotlannista. Sen kanssa me sitten lilluttiin sukelluskeskuksen ihanan lämpimässä altaassa koko helevetin päivä ja on sukellus kyllä upea laji. Äärimmäisen tekninen ja suhteellisen vaarallinen, paljon voi mennä pieleen, mutta veden alla hengittäminen ja siellä huolettomana uiskentelu on niiden riskien ja teoriapänttäämisen arvoista. 

Meidän ihana lämmin allas <3

Sukelluskeskuksen yksisilmäinen kisu

Mulla jumitti ja Laura päätti räpsäistä siitä kuvan.

Tässäkin kuvassa fiittaa sukelluskeskuksen kisu!

Koska päivä oli todella pitkä (normaalisti allasukellukset jaetaan niin, että toisena päivänä tehdään 2 ja toisena 3), ei me laiskiaiset jaksettu tehdä enää mitään, kun vihdoin melkein tunnin taksivenailun jälkeen päästiin hotellille. Basically tehtiin vaan Lauralle työhakemus ja fiilisteltiin meidän ysärijytä/elektrotrance-soittolistaa.

Day 6

Seuraava päivä oli vapaata ja me päätettiin viettää se rannalla. Luin netistä rannasta nimeltä Al Mamzar Beach Park, joka on ylellisessä Deirassa sijaitseva iso puisto. Tekemistä riittää: on uima-altaita, monta rantaa, grillauspisteitä, rantakatu ja paljon vehreetä nurmea, jolla paistatella päivää tai nauttia piknikistä.  Todella kaunis ja ihanan rauhallinen puisto. Suosittelen lämpimästi. Keskiviikko sattui olemaan ladies day, eli vain naiset ja piskuiset poikalapset olivat tervetulleita. Sisäänpääsy oli 5 dirhamia eli noin 1,20 euroa. Worth it!


Kun vihdoin auringon alettua laskea maltettiin poistua (kenties jälleen pimeän taksin kyydissä, ei voi tietää), meidän matka jatkui hotellin kautta toiseen tunnetttuun ostoskeskukseen, Mall of the Emiratesiin. Myös tää ostoskeskus on kooltaan valtava, joskaan ei mitään verrattuna The Dubai Malliin, ja tähän kompleksiin on mahtipontisesti päätetty ängetä puolestaan laskettelukeskus ja elokuvateatteri. Semmosta. Löydettiin tiemme jo kolmatta kertaa reissun aikana Hollisteriin, josta tarttui jälleen mukaan jotain pientä kivaa, eikä myyjien kuumuus tuottanut taaskaan pettymystä. Siis kiitos Hollister meitä auttaneesta ranskalaisesta myyjästä, arvostimme suuresti. Myös Victoria's Secretiltä tuli taas ostettua tavaraa ja Laura osti Rage-nimisestä katuvaatemerkkimyymälästä (#suomenkieli) lippiksen, jälleen oikein mukavalta ja hyvännäköiseltä venäläiseltä myyjältä, joka antoi meille menovinkkejä uudelle vuodelle. 

Day 7

Heti kun pitkien yöunien ja hitaan aamun jälkeen jaksettiin raahautua hotellilta biitsille, meidän ihana henkilökunta toivotteli hyviä uusia vuosia. Hyvä startti päivälle! Päivän plän oli siis Jumeirah Beach Residence, tuttavallisemmin JBR, jonka ihmispaljous oli todellinen shokki kahden ihanan rauhallisen ja seesteisen rannan jälkeen. JBR on keskustassa ja tosi vilkas, koska rannan lisäksi se käsittää kävelykadun ("The Walk"), joka kuhisee kauppoja, kahviloita ja ravintoloita. Vaaleansinisessä, lämpimässä meressä kelluminen kruunasi tän rantapäivän! Yks mun suosikkijuttuja maailmassa. Käveltiin vielä ennen kotiin lähtöä The Walkia etsien epätoivoisesti taksia, joka löydettiin lopulta vasta sitten kun saapasteltiin sillan yli lähemmäs päätietä.

Westerners everywhere

Marina Bay, tällä kertaa sillalta kuvattuna

New Year vibes!


Illalla me suunnattiin Atlantis The Palmiin ja sen N'Dulge-yökerhoon. Taksiin hypätessä kaksi naamansa maalannutta poikaa kaahasi maasturilla vierelle ja huusi taksiin, "You girls got a party plan?" ja jahtas meidän taksia varmaan kymmenen minuuttia valot vilkkuen niin että taksikuskilla alkoi kilahdella, ja yritti saada meidän numeroita. Haha. Kun päästiin Atlantikseen, Dubai veti meidät taas kerran hyvin nöyriksi muijiksi. Atlantis on palatsinomainen, henkeäsalpaavan upea viiden tähden hotelli rannassa ja mulla ei valitettavasti oo siitä yhtäkään kuvaa. Toisaalta, kuva tuskin tekis oikeutta sille näylle. Koko paikka oli vaan käsittämätöntä luksusta. Palatsi. Myös N'Dulge oli upea. 

Meillä oli aivan mahtava 5/5 ilta, hetkeäkään ei tarvinnut nysvätä nurkassa kaksistaan vaan tutustuttiin pitkin iltaa mahtaviin tyyppeihin, joiden ansiosta ei tarvinnut maksaa yhdestäkään juomasta eikä tanssia biisiäkään yksin. Näiden ihanien tyyppien takia me päästiin myös muutamaankin eri pöytään juhlimaan, vaikka ei oltu itse tehty mitään varausta. Meidän uusiin tuttavuuksiin kuului muun muassa juuri putkasta päässyt paljasjalkainen miamilainen (with the dance moves to prove it), tunnettu jalkapalloilija ja armeijan lentokoneteknikko, ihanan sekalainen sakki siis! 

Muslimikulttuuri nosti muuten päätään tanssin lomassa, kun sekä mä että Laura saatiin järkkäreiltä valitukset liian rohkeasta tanssimisesta… Ja ei muuten ihan oikeesti tanssittu mitenkään (ainakaan Suomessa) huomiota herättävän rohkeasti. Saatiin kutsut muutamille jatkoille jotka vaikutti aivan mielettömiltä, mutta päätettiin että olis viisaampaa mennä hotelliin nukkumaan humala pois. Upea ilta, upea vuodenvaihde. Kiitos tyypit! Hotellihuoneessa sain muistutuksen kotopuolessa odottavista upeista ihmisistä, kun WhatsAppissa odotti neljästä eri keskustelusta "Ootko sä kunnossa" -viestejä The Address -hotellin tulipalon päästyä Suomessakin uutisiin. Pus.

Mulla ei oo illalta yhtään edustuskelpoista kuvaa, mut korvaukseksi tästä tarjoan teille alkuillan narsismia.

Tässä lookissa vuoteen 2016!

Day 8

Aamulla oli pää vähän kipee ja näytettiin molemmat siltä krapulamemen täytetyltä ketulta, mut fiilis illasta oli edelleen mahtava. Meen olo koheni nopeesti ja me päätettiin jälleen ottaa suunnaksi JBR. Aurinko ja erityisesti meressä uiskentelu on ihmelääke juoneeseen oloon. Olo oli kuin taivaassa siellä kelluskellessa. Seriously. Illalla me suunnattiin vielä Mall of the Emiratesiin.

Jeejee N'Dulge, jeejee UV!

Kerättiin rantavedessä simpukoita, mikä on yllättävän koukuttavaa hommaa.

Mall of the Emiratesin sisäänkäynnin edessä oli parkissa perkeleesti kallita autoja. Laura oli fiiliksissä.

Löysin Seafollysta ihanat aurinkolasit but ain't nobody got 72 euros.

Päädyttiin jälleen Victoria's Secretille, josta ostin taas jotain pientä ihanaa, mutta Hollister onnistuttiin tällä kertaa ohittamaan. Myös Forever21 oli antelias ja ostin sieltä kaks liian suloista cropattua (se on nyt sana) t-paitaa. Me jonotettiin ulos ostarilta noin 20 minuuttia ja oltiin kotona yli puolenyön, which I didn't love, koska meidän piti seuraavana päivänä olla 8.15 sukelluskeskuksella. Paras dagen efter ehkä ikinä, paras vuodenvaihde ikinä. Oon tästä vuodesta innoissani ja lähden siihen suurin odotuksin, sydän läpättäen.